Vanha koti kullan kallis

 

Lupasin aloittaa parilla muistolla vanhasta kodista. Viihdyimme siellä pitkään, viisi vuotta, mutta sitten oli aika siirtyä eteenpäin. Omaa pihaa Pikku-Kontiolle siis etsimme. Ei kerrostalossa muuten vikaa ollut.

No, aika kultaa muistot – sanotaan. Mutta kyllä kun vanhoja kuvia vanhasta kodista katsoo, niin kyllä siellä on paljon ehtinyt tapahtua. Tosi paljon sellaisia asioita, jotka haluaa muistaa.

Viime kesä oli ensimmäinen Pikku-Kontion kanssa. Kerrostalon pihakeinut olivat kovassa käytössä. Pikku-Kontio hermostui aina kun keinuista piti poistua.

Vanhassa kodissa meillä oli lisäksi hulppea terassiparveke. Pientä yrttitarhaa ja kivoja kukkia pyrimme saamaan kesän ja alkusyksyn iloksi.

Ja lastenhuoneessa vartioi pieni norsu. Se on hankittu huutokaupasta kesällä ja tehty Länsi-Saksassa. Norsu lähti tottakai meidän mukaan ja vartioi jatkossa sitten Kontiolassa. 

Huutokaupat ovat muuten ratkiriemukkaita paikkoja. Helsingissä on näitä isoja, kuten Bukowski tai Helander. Mutta kaikkein kivoimmat ovat kotiseudulla maalla. Niissä kylän ihmiset kokoontuvat perjantai-illasta tai sunnuntaiaamupäivästä yhteen jakamaan kuulumisia ja huutamaan vanhoja tavaroita. Niissä on sitä tunnelmaa!