Pitkät ja piinalliset eropohdinnat

hkms000005_km0000ojvw.jpg

Tulemisia ja menemisiä. Kuva Risto Simo / Helsingin kaupunginmuseon arkisto / CC4

 

Vaikka eron paikka, aika ja tapa yllättivät, olin itse eroa miettinyt jo pitkään. Olin googlettanut kaikki löytämäni self help-oppaat siitä erotako vai ei, mistä tietää milloin erota, mitkä ovat sellaisia syitä joiden takia kannattaa erota. Ne eivät auttaneet senttiäkään. (Senttejä sen sijaan oli läsnä prosessissa toisessa muodossa, päädyin nimittäin jossain vaiheessa heittämään 50 sentin kolikkoa siitä erotako vai. Kruuna kyllä, klaava ei. Heitin kerran – kolikko sanoi ettei pitänyt erota. En malttanut olla heittelemättä kolikkoa lisää. Paras kolmesta käski erota. Paras viidestä taas ei. Sitten alkoi hävettää ja laitoin kolikon takaisin lompakkooni.)

Muutama ajatus sen sijaan oli, jotka auttoivat tekemään päätöstä.

Ensimmäinen kuuluu näin: jos tilanteessasi olisi joku muu, sinulle läheinen ihminen, miten neuvoisit häntä? Vaikkei ehkä aina läheisillekään ystäville voi aina huutaa ”jätä se jo” jos tilanne on päällisin puolin hyvin, mutta noin niinkuin teoriassa. Päätöksenteossa auttaa, jos tilannetta pystyy katsomaan kauempaa. 

Toinen ajatus oli klassinen lista parisuhteen plussista ja miinuksista. Oma listani sisälsi suuria asioita ja toisaalta ihan pieniä ja mitättömiä.

 

Plussat:

  • Rakastan J:tä ihan helvetisti. Ajatus erosta kauhistuttaa enemmän kuin mikään muu asia elämässäni aiemmin.
  • Arjessa meillä on hyvä yhteinen sävel ja tapa olla.
  • Seksi on pääosin hyvää ja vaihtelevaa.
  • J:n empaattisuus. Hän huomioi, välittää ja kuuntelee. Tunnen oloni arvokkaaksi ja rakastetuksi.
  • Meidän oma maailmamme, sisäpiirivitsit ja yhteiset kokemukset.
  • Luottamus ja rehellisyys välillämme.
  • Osaamme antaa toisillemme tilaa.
  • Samankaltainen viihdemaku, viihdymme yhdessä elokuvissa ja festivaaleilla.
  • Olen osa hänen perhettään.
  • Uskon, että voisimme olla yhdessä tulevaisuudessakin, meillä on siihen hyvät edellytykset. 

 

Mutta… monelta osin tuntui, ettei se ollut tarpeeksi.

 

Miinukset:

  • Jatkuva epävarmuuden tunne suhteen kohtalosta. Tätä on jatkunut jo useamman vuoden.
  • Olen biseksuaali ja kaipaan välillä naisia niin että sattuu. 
  • Tästä johtuen miehet tuntuvat välillä hieman, noh, ällöttäviltä. Suurimman osan ajasta ei, mutta joskus.
  • J:n elämässä tärkeintä on kiinnostava työ ja projektit. Tämä tarkoittaa jatkuvia ylitöitä, jotka syövät yhteistä aikaa. Arjessa oli mukana myös työstressi ja kärttyisyys, eikä tilannetta haluttu muuttaa.
  • Spontaaniuden puute arjessa. Minä nautin pienistä arjen seikkailuista ja suunnitelman muuttamisesta lennosta. J viihtyy mieluiten kotona ja haluaisi varautua asioihin henkisesti etukäteen.
  • J on iltaihminen, minä enemmän aamuihminen. On hankala tehdä asioita viikonloppuisin, kun toinen tahtoisi nukkua iltapäivään.
  • Erilaiset sosiaalisuuden tasot. J kaipaa omaa aikaa enemmän kuin minä.
  • Koen oloni yksinäiseksi. Tahtoisin asua yhdessä ja jakaa arkiset jutut, kokkaukset, aamuiset kiiresuukot, toisen suihkun jäljiltä trooppisen kylpyhuoneen. Yhteenmuutosta oli kyllä ollut puhetta, mutta asia jäi aina ilmaan.
  • Mulle luonnossa liikkuminen ja mökkeily on rakkaita asioita. J:lle taas eivät.
  • J ottaa stressiä asioista välillä liikaakin, mikä johtaa välillä ylireagoimiseen ja riitoihin, joita en ymmärrä.
  • J ei missään nimessä tahdo lapsia. Äitiys ei ole koskaan ollut mulle ykkösprioriteetti, päinvastoin. Mutta vuosien varrella ajatus lapsista on alkanut tuntua mahdollisemmalta. Asiassa jyrkän J:n lähellä on vaikeaa muodostaa omaa mielipidettä.

 

Ei sillä, että itsekään olisin täydellinen. Ehkä pitäisikin tehdä lista minä seurustelukumppanina, plussat ja miinukset? Ei mutta, listoja olisi voinut kirjoittaa loputtomiin. Eivätkä nettiartikkelit ja keskustelupalstat skrollaamalla lopu.

Erosin, koska pohdinta alkoi toistuvasti viedä yöuneni. Tuntui, että kehoni ei jaksanut miettiä enää päivääkään eipäs vai juupas.

Suhteet Oma elämä Rakkaus