Voiko punaisista rypäleistä tehdä valkoviiniä?

Voi.

Seuraava kysymys.

Ei vaan. Siis mitä. Miten niin voi? Ennen kuin vastataan kysymykseen miksi, niin pieni sivuhuomautus: suurin osa samppanjoista on tehty ainakin osittain punaisista rypäleistä eli Pinot Noirista ja Pinot Meunieristä. Olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan tuhota todistusaineistoa, mutta sitä tulee onneksi koko ajan lisää.

Photo by Maksym Kaharlytskyi on Unsplash
Photo by Maksym Kaharlytskyi on Unsplash

Mutta miten se nyt on mahdollista? Muistellaanpas hieman sitä viinin valmistamista eli ensin puristetaan mehu ja sitten laitetaan mehu käymään. Valkoisessa käy pelkkä mehu ja punaisessa on alkuun mukana myös kuoret eli viinissä on kuorikontakti. Tästä voimme nohevina päätellä, että punainen väri on kuorissa. Mehu on kaikissa rypälelajikkeissa suht saman väristä, vaaleaa. Mutta punaisissa rypäleissä kuoressa on väriä -vaikkeivat ne nyt ehkä ihan punaisia kaikki ole- ja väri liukenee rypälemehuun, kun sen annetaan siellä olla.

Photo by Rohit Tandon on Unsplash
Photo by Rohit Tandon on Unsplash

Rosé-viiniä siis saadaan aikaan, kun kuorikontakti on lyhyt ja mitä tummemmat rypäleet ja pidempi kuorikontakti sitä intensiivisempi on myös viinin väri. Kuorista toki tulee muutakin kuin väri, sillä tanniinit asuvat kuorissa, ja siemenissä. Mutta siemenet suodatetaan pois jo ennen käymistä, niin kuoret ovat myös tanniinien takana, ja sen punaisen värin!

Nyt herää enää kysymys: jos punaisista rypäleistä tehdään valkoista viiniä, niin onko se silti punkkua?

 

Koti Ruoka ja juoma

Kuohuvaa, kiitos!

Skumppaa, samppista, samppakaljaa, kuoharia, kuohuvaa, kuohuviiniä… Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin on monta tekotapaa ja valmistuspaikkaa. Tekisi mieli sanoa, että kaikki hyviä. Mutta noh, olen mää joskus juonu pahaa kuoharia, niin että en sano. Mutta vaikka kuplaviinejä on erilaisia, niin useammalla tavalla saadaan aikaiseksi hyviä kuplivia.

Oikea samppanja on helppo tunnistaa. Se tulee Ranskasta Champagnen maakunnasta. Venäläinen samppanja  ei siis ole samppanjaa, väittäkööt itänaapurit mitä tahansa. Cava taas tulee Kataloniasta, Espanjasta ja on usein valmistettu samppanjametodilla (méthode champenoise). Prosecco -tehdään charmat-menetelmällä- taas tulee  Koillis-Italiasta. Jotta Prosecco asia saadaan sekavammaksi, niin se voi tarkoittaa sekä viinityyliä & -aluetta, ja ennen vuotta 2011 myös rypälettä. Silloin italialaisilla oli joku järkevyyden hetki ja rypäleen nimi vaihdettiin gleraksi. Hallelujah.

Ne menetelmät sitten. Perinteinen tapa tehdä kuohuviiniä eli se samppanjametodi, jolla jo munkit aikoinaan skumppanjaa tekivät, on käyttää se ensin tankissa ja sitten hiivasakan päällä pullossa. Ensin annetaan rypälemehun käydä muutama kuukausi tankissa. Sitten kellarimestarit maistelevat näitä raakileita viinejä ja pullottavat the seoksen eli parhaan mahdollisen yhdistelmän eri viinejä. Pulloon lisätään sokeri-hiivaseosta (kuulostaa muuten ihan kiljun tekemiseltä: nestettä, sokeria ja hiivaa) ja päälle isketään kruunukorkki. Tämä litku lähtee käymään uudestaan, tämän toisen käymisen seurauksena saapuvat kuplat. Sitten odotellaan useampi kuukausi -yleensä jotakuinkin 8 tai 9- ja lähdetään tanssittamaan kuohuvaa. Vaativa viini. Tanssittamisessa pullot ovat suu alaspäin ja pulloja pyöritetään. Parhaat talot tekevät tämän käsin, mutta tanssittaminen voidaan hoitaa myös koneellisesti. Tanssittamalla saadaan kaikki hiivasakka pullon kaulaan ja sitten kaula jäädytetään, pullo korkataan ja snäp, sakkatulppa lentää mäelle. Sakan tilalle lisätään sokeroitua viiniä. Tämä vaihe on nimeltään dosage ja sillä säädetään viinin makeusastetta. Luonnollisesti, jos viini kertoo olevansa non-dosage, niin sokeria ei ole enää lisätty. Ette varmaan arvanneet. Nääh. Päälle isketään samppanjakorkki ja riippuen viinistä sitä kypsytellään vielä pullossa. Tai sitten se kuskataan samppanjan tahi samppanjametodilla valmistetun kuohuvan ystäville juotaviksi. Muy bien.

Samppanjapulloja kellarissa köpötellen

Sitten se charmat-menetelmä (jostain syystä meinaan aina kirjoittaa, notta charmaNt) eli tapa jolla muun muassa proseccot ja yleisesti ottaen halvemmat kuohuvat valmistetaan. Siinä missä tradiotionaalinen menetelmä vaatii sekä tilaa, aikaa että tekijöitä, niin charmat eli cuvee close eli tankkimenelmä on huomattavasti kustannustehokkaampi tapa saada kuplivaa viiniä aikaiseksi. Siinä toinenkin käyminen tapahtuu terästankissa. Jahka ensimmäinen käyminen on käynyt ja sakka laskeutunut tankin pohjalle, niin viini suodatetaan vielä uuteen tankkiin ja sitten se pullotetaan paineen alaisena. Ja tsäp, kuohuvasi on valmista juotavaksi. Kivaa, kevyttä ja yleensä poksahtelevan pikkukuplaista, mutta tietyissä tilanteissa aivan parasta.

On myös muita menetelmiä, kuten harvinainen tapa käyttää viini toiseenkin kertaan pullossa, mutta sen jälkeen se kaadetaan tankkiin, josta se suodatetaan ja pullotetaan paineen alla. Kai tässäkin tavassa on joku järki, mutta mää en sen sitä ymmärrä. Kauheeta puljaamista.

Sitten on vielä se todellinen huijaus, siis halpismenetelmä eli pumpataan viiniin ilmaa ts. pyöränpumppu metodi. Kuka näitä oikeasti nimeää?  Kuten arvata saattaa, niin nämä käymättä pulloon saapuneet kuplat eivät ole kestävää laatua,vaan katoavat nopeammin kuin formula-kuski ehtii podiumilta skumppaa roiskuttaa. Latteata kuohuviiniä, ei jatkoon.

samppanjalasit köpötellen

Summa summarum: perinteisesti käyttämällä toistamiseen pullossa saadaan kuohuviiniin yleensä eniten makua, vivahteita ja hyvälaatuisia kuplia. Toki méthode champenoisellakin saadaan aikaiseksi myös tylsiä ja tasapainottomia viinejä. Tällä tyylillä tehdään viinejä ympäri maailman eli laatukuohuvaa tulee laajalti muualtakin kuin Champagnen maakunnasta. Siinä missä ”aidosti” tehty kuohuva voi olla tylsää, niin myös tankkimenetelmällä saadaan aikaiseksi käypäsiä ja maukkaita kuohuvia eli älä vähäksy proseccojasi (ja muita samalla tavalla tehtyjä kuohuvia).

Kuplivaa viikonloppua itse kullekin!

Haluatko lukea saman jonkun fiksumman kirjoittamana?
Juomavinkki
Viinimaa

Koti Ruoka ja juoma