”Ei kai kukaan viinaa maun takia juo” – eli miksi viiniä pitäisi maistella?

Viininmaistelu ja viinien kuvailu on herättänyt välillä ihmetystä tuttavapiirissä. ”Ei kai kukaan viinaa maun takia juo?” ”En mä kyllä maista tästä mitään, maistuu punaviiniltä” ”Pari lasia kun juo niin sen jälkeen on ihan sama miltä se maistuu”

Tässä etiketissä on saksalaisen tehokkaasti kerrottu avaintiedot: rypäleen ja vuosikerran lisäksi selviää, että viini on kuiva (trocken)

Mun mielestä kuka tahansa joskus viiniä nauttiva hyötyy siitä, että perehtyy vähän viinien maailmaan. Kun oppii ymmärtämään minkälaisista aromeista viinissä pitää, on helpompi löytää uusia viinejä joissa on samanlaisia piirteitä. Itseäni kiehtoo koko ajan enemmän ja enemmän se, miksi joku maistuu joltakin. Mikä kasvupaikassa tai valmistustavassa vaikuttaa siihen, että vaikka Moselin rieslingit maistuvat ihan erilaisilta kuin Alsacen rieslingit. On aika päräyttävää kun yhtäkkiä tajuaa maistamalla että hei, tätä on selvästi kypsytetty sakkojen päällä tai että tässähän on aika paljon sokeria vaikka kuvauksessa luki kuiva.

En tarkoita, että kaikkien pitäisi opetella aluekohtaisia kiemuroita ulkoa tai yrittää tunnistaa viinejä sokkona. Mutta kun löytää viinin josta tykkää, kannattaa vähän pysähtyä makustelemaan MIKSI piti juuri tästä viinistä. Oliko se kevyttä vai täyteläistä, kuivaa vai makeaa, ehkä hapokasta, marjaista tai yrttistä? Monilla rypäleillä on tosi tunnistettava oma ominaismaku. Esimerkiksi cabernet sauvignon -rypäleestä valmistetut viinit ovat yleensä täyteläisiä, voimakkaan tanniinisia ja mustaherukkaisia. Tadaa – siinä on kolme avainsanaa, joilla voi kysyä viinisuositusta vaikka ravintolassa.

Tämän Soaven tuottaja on ollut sitä mieltä, että rypäleen kertominen on turhaa. Kyseinen pullo on 100% garganega, mutta Soave Superiore DOCG sallii myös rajoitetusti muiden rypäleiden käytön

Jos makujen erittely tuntuu ylitsepääsemättömältä eikä oikein keksi millä sanalla makua voisi kuvailla, voi lähestyä mieleistä viiniä tutkimalla pullon etiketistä löytyviä tietoja. Kolme tärkeintä viinin makuun vaikuttavaa asiaa ovat rypälelajike, viinin ikä ja se, missä rypäleet ovat kasvaneet, ja nämä tiedot löytyvät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta etiketistä. (Ranskalaiset ovat perinteisesti harrastaneet tätä, että pullossa lukee vaikkapa Chablis, ja siitä pitää sitten vaan tietää että rypäle on chardonnay. Salapoliisityötä voi tehdä Alkon nettisivuilla!) Etenkin Euroopasta voi tietyltä tuotantoalueelta löytää keskenään samankaltaisia viinejä koska alkuperäsuojan omaaville viineille sallitut rypälelajikkeet määritellään lainsäädännössä.

Tähän amaroneen käytetyt rypäleet (corvina, corvinone, rondinella – kaikki alueen perinteisiä rypäleitä) kerrottiin pullon takapuolella

Ilmastosta ja maaperästä voisi jorista loputtomiin. Hyvin karkeasti yleistäen: Viileillä viinialueilla kuten Saksassa, Ranskan pohjoisosissa ja Uudessa-Seelannissa valmistetut viinit ovat tyypillisesti vähän kevyempiä, raikkaan hapokkaita ja ”vihreän” hedelmäisiä tai marjaisia. Lämpimillä Euroopan alueilla viinit ovat kypsemmän hedelmäisiä tai marjaisia, punaviinit usein voimakkaamman tanniinisia. Laatuviineille on tyypillistä pitkä tammikypsytys, joka tuo mausteisuutta ja kehittyneitä makuja kuten punkuille nahkaa ja tupakkaa. Lisäksi viinejä on saatettu kypsyttää pullossa, jolloin ne tulevat myyntiin vanhempina. Uuden maailman viinit taas ovat yleensä erittäin kypsän, jopa hillomaisen marjaisia tai trooppisen hedelmäisiä, ja ne on tehty nuorena juotaviksi. Tyyliltään suuri osa uuden maailman viineistä on helposti lähestyttäviä.

Näillä kolmella kriteerillä – rypäle, alue, ikä – on jo aika helppo lähteä haeskelemaan vaihtoehtoja omalle suosikkiviinille. Jos maistoit vaikka viime viikon Perjantaipulloa, joka siis oli chileläinen cabernet sauvignon vuodelta 2017, ja ihastuit, kokeile seuraavana vaikka kalifornialaista tai australialaista caberneeta. Uskaliaampi tsekkaa perinteisen cabernet sauvignonin Ranskan Bordeaux’ta – viileämmässä ilmastossa yleistunnelma on kuivempi, mausta voi löytää yrttisyyttä tai jopa vihreää paprikaa, ja itse monesti saan ranskalaisista punkuista vähän lyijykynään viittaavia aromeita.

Voisin kirjoittaa myöhemmin postauksen myös laatuun ja ikään viittaavista termeistä, joita pulloista löytyy (AOC, reserva, superiore, DOC jne.). Kiinnostaako tämmöinen aihepiiri ollenkaan? Viini – juoja – viini -sanakirja? Haluatteko lukea viinimaista ja rypäleistä, vai kiinnostaako enemmän viinisuositukset vaikka jouluun tai ruoan ja viinin yhdistäminen? Kaikki ajatukset ovat tosi tervetulleita, jättäkää viestiä tänne, Faceen tai Instaan!

Kulttuuri Ruoka ja juoma Ajattelin tänään

Perjantaipullo: Tarapaca Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2017

Postaussarja: Perjantaipullo alkaa!

Koska tenttiä varten treenaan maistamista kotona ja muutenkin meillä on tapana nauttia välillä viiniä ruokajuomana, ajattelin aloittaa Perjantaipullo-postaussarjan, jossa maistan ja arvioin joka viikko yhden täysin mielivaltaisesti valitsemani viinin. Jos pullo on Alkon valikoimasta (useimmiten on), lisään linkin Alkon sivuille, josta voi käydä halutessaan tsekkaamassa tarkemmat speksit ja myymäläsaatavuuden.

Aloitin tänään yhdellä kestosuosikillani, jota meiltä löytyy lähes aina viinikaapista – tämä on nimittäin lähes joka tilanteeseen ja erilaisille liharuoille taipuva keskihintainen punkku, jonka kehtaa antaa lahjaksikin.

Tarapaca Gran Reserva Cabernet Sauvignon 2017

Kyseessä on chileläinen Tarapaca-viinitalon 100% cabernet sauvignon -rypäleestä valmistettu punaviini Maipon laaksosta. Maipo sijaitsee lähellä Chilen pääkaupunkia Santiagoa, ja on varsin tunnettu erityisesti cabernet sauvignonin tuottajana – parhaat tarhat sijaitsevat Andien rinteillä, joissa niitä viilentää vuoristosta laskeutuva kylmä ilma. Chileläiset cabernetit ovat täyteläisiä,usein kypsän, jopa hilloisen marjaisia, ja marjaisuutta leikkaa minttuun tai eukalyptukseen vivahtava yrttisyys.

Tämä kyseinen punkku on malliesimerkki onnistuneesta, tyylikkäästä uuden maailman cabernet sauvignonista! Tuoksussa on hyvin kypsää mustaherukkaa,  tummaa kirsikkaa ja jopa hentoa luumuisuutta. Siinä on myös kiva, raikas minttuinen aromi. Viiniä on kypsytetty ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä, joka tuo syvyyttä ja kompleksisuutta tuoksuun – siinä on hyvin kevyenä jenkkitammelle tyypillinen vanilja, ja lisäksi eurooppalaisen tammen mausteisia aromeita kuten neilikkaa ja maustepippuria. Vaikka vuosikerta on nuori, jonkin verran tässä on jo kehittyvän viinin aromeita, kuten tupakka, nahkaisuutta ja sitä mystistä sikarilaatikkoa. Maku on täyteläinen, kypsän marjainen ja siinä on raikas hapokkuus. Se on melko voimakkaan tanniininen, mutta tanniinit ovat miellyttävän kypsät ja pehmeät. Yleisfiilis on ryhdikäs ja tyylikäs.

Itse meinasin nautiskella tätä mieheni kanssa sunnuntaina isänpäivän kunniaksi ja paistaa kylkeen entrecote-pihvit. Viinin tanniinisuus ja täyteläisyys kestää reippaasti punertavaksi jätetyn pihvin, mutta pehmeytensä takia tämä menisi hyvin myös kypsän lihan kanssa – lihapata, riista,tai juustot tai jopa lihaiset pastaruoat. Ja ei tämä huono ole ilman ruokaakaan…

Viini löytyy Alkon vakiovalikoimasta, hintaa sillä on 15,48€ eli varsin hyvä hinta-laatu-suhde.

https://www.alko.fi/tuotteet/005806/Tarapac-Gran-Reserva-Cabernet-Sauvignon-2017/

Tsekkaa myös ensifiilikset videolta Instasta @riikkajv

Kulttuuri Ruoka ja juoma