Valmistautumista WSET Level 3 -kurssille

Kerroin edellisessä postauksessa lyhyesti siitä, miksi pyristelen pois keittiöhommista. Koska ruoan ohella viini on ehdottomasti mun kiinnostuksenkohde numero yksi, tuntui luonnolliselta alkaa miettiä uraa juomien parissa. Tampereella ei juurikaan alaan liittyvää koulutusta ole, Turussa voisi opiskella viinimestariksi (kuten muutama entinen kollega on tehnyt) mutta itseäni kiehtoi kansainvälinen Wine and Spirits Education Trustin koulutusohjelma, jonka tutkintoja voi suorittaa Jyväskylässä ja Helsingissä. WSETin tutkinto on neliportainen. Olin jo ilmoittautumassa kakkostasolle kunnes tein netissä pari kakkostason mallitenttiä, ja pääsin niistä heittämällä läpi. Eipä siinä, muutama satanen säästöön ja ilmoittauduin suoraan kolmostasolle Perhoon. Helsinki valikoitui, koska kurssipäiviä on vähemmän – Jyväskylän AMK:ssa kurssi on jaettu useampaan lyhyeen päivään, joten pendelöintiä tulisi paljon enemmän.

Nelostason diplomi (dipWSET) on korkein juoma-alan tutkinto jonka Suomessa voi suorittaa, ja se käytännössä antaakin valmiudet hakea Master of Wine -opinto-ohjelmaan jos sellainen kiinnostaa.

Kolmostasolla tutustutaan viinin viljelyyn ja valmistamiseen, tärkeimpiin viinialueisiin ja niiden lainsäädäntöön, tunnetuimpiin rypäleisiin ja niiden ominaisuuksiin, sekä myös maistetaan ja arvioidaan viinejä systemaattisesti. Tentissä on monivalintakysymyksiä ja esseitä sekä kahden viinin sokkotasting.

Ennen kurssin alkua tutustuin kurssin sisältöön ja recommended tasting -listaan, jossa oli reilut 80 ehdotettua viiniä. No, ei ihan ollut mahdollista maistaa niin isoa määrää omalla rahalla parissa kuukaudessa, mutta parhaani tein! Roudasin koko perheen kylpylälomalle etelänaapuriin ja tein pyhiinvaelluksen Super-Alkoon. Keskityin itselleni vähemmän tuttuihin alueisiin ja rypäleisiin. Hankin myös useampia viiniaiheisia kirjoja (mm. mainio World Atlas of Wine, the Oxford Companion to Wine ja suosikkini Oz Clarken Grapes and Wine) joita olen parhaani mukaan päntännyt aina kun vauva nukkuu. Myös virallinen kurssimateriaali saapui pari viikkoa ennen kurssin alkua.

Etukäteen valmistautuminen todella kannatti, sillä kurssilla on hengästyttävä tahti! Olin onneksi ehtinyt lukea kurssikirjan kaksi kertaa läpi (toisella kertaa alleviivaten), sillä pelkkien luentojen perusteella tästä ei todellakaan selviäisi. Ohjeena oli käyttää tuplasti luentojen verran aikaa itseopiskeluun. Olenkin nyt puhtaaksikirjoittanut muistiinpanoja sekä piirtänyt karttoja, jotta viinialueet jäisivät kunnolla mieleen.

Olin etukäteen ajatellut että tasting-osio olisi mulle helpoin, koska kokkina makuaistin hyödyntäminen on työn puolesta ollut isossa roolissa ja lisäksi mulla on todella tarkka hajuaisti – siis kaliiberia että haistan ulko-ovelta jos yläkerran vessan roskiksen kansi on auki. Toivon että kyseessä on vain jännitys ja alkukankeus, mutta maistelu olikin ekalla viikolla vaikein osio koko kurssista! Tämä on tietysti kiinni myös opettajan mausta, lasin muodosta yms. mutta tuntui, että maistelluista viineistä oli tosi vaikea löytää muita kuin marjaisia ja hedelmäisiä makuja. Jopa vesi maistui ko. lasista vähän makealta. Kävinkin viikonloppuna ostamassa samoja Riedelin laseja joita kurssilla käytetään, harjoitukset jatkuu kotopuolessa…

Kirjoitan jatkossakin tuntemuksia joita mulle herää kurssista ja kokeeseen valmistautumisesta, mielelläni vastaan myös kysymyksiin jos joku lukija vaikka harkitsee WSETin kursseille osallistumista.