Taivaslaulu

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013)-teos on raskasta luettavaa. Vaikka kalpea talviaurinko paistaa lukijalle läpi kirjan sivujen, joutuu hän tarpomaan psyykkis-fyysis-hengellisessä suossa, johon maamme kirjallisuudessa ei ole ennen sisältäpäin tässä syvyydessä kajottu. Ja silti kyseessä on rakkaustarina. Ei rakkasutarina Jumalan kanssa, sillä Jumala on kovin vaatelias kumppani, vaan inhimillinen rakkaustarina, jonka kolmas osapuoli on Jumalan sijaan häntä sotaratsunaan käyttävä uskonnollinen yhteisö.

Varsinainen juoni kirjassa on lyhyt, eikä henkeäsalpaavia käänteitä tarjota: Vanhoillislestadiolaisen suurperheen (joka itse asiassa on sellaiseksi aika pieni, kahdeksanhenkinen) vanhemmat yrittävät selviytyä elämästä kovan Jumalan ja vielä kovemman seurakuntayhteisön kanssa, kasvattaa lapsia ja rakastaa toisiaan. Ja siinä  kaikessa he onnistuvatkin, kunnes perheen äiti uupuu.

Rauhala on saanut kirjastaan poikkeuksellisen ylistäviä arvioita. Ehkä se johtuu värisyttävästä kielestä, ehkä siitä että se päästää lukijan katsomaan sinne, minne ulkopuolinen harvoin pääsee: tuntemattomien ihmisten kotiin, mieleen ja parisuhteen dynamiikkaan. Moniulotteisen juonenrakennuksen sijaan Rauhalan teoksen keskiössä on sen kieli, joka rakentaa toistuvasti lukijan silmien eteen seepiansävyisiä pilkahduksia perheen tunteista ja tunnelmista. Suorastaan valokuvamaisesti Rauhala tiivistää hetkestä olennaisen ja tarjoaa sen muutamalla rivillä lukijalleen. Olen kirjan luettuan varma siitä, että tiedän millaista on Suviseuroilla; miltä tuntuu kun oma isä tulee nuhtelemaan lastaan Jumalan valtakunnan ulkopuolisena blogin pitämisestä; millaista on pelätä jälleen uutta raskautta, kun ehkäistä ei voi ja yhdessä tie olisi kuitenkin hetken aikaa kevyempi kulkea. 

-Korkokenkä

Ps. Joskus lukisin mielelläni siitäkin, miten antoisaa elämä voi tämäntyyppisessä uskonnollisessa yhteisössä olla. Kai joku voisi kirjoittaa siitäkin? Voisiko? Onhan senkin oltava jonkun elämässä totta. Miksi siitä, mitä hyvää uskonnollisuus ja uskonnollinen yhteisö elämään tuo, ei kerrota?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *