Paluu pitkäksi venähtäneeltä tauolta
En sitten päivittänyt kertaakaan viime vuonna. Näin ei ollut tarkoitus käydä! Vaikka kirjoittaminen on minulle luonteva tapa ilmaista itseäni, bloggaaminen on tuntunut usein liian työläältä ja aikaavievältä. Olen ajatellut, että minulle riittävät hyvin näkyvyys FB:ssä ja Instagramissa. Vietän muutenkin jo ihan riittävästi aikaa netissä. Haluaisin kuitenkin palata blogin päivittämiseen ilman mitään paineita. Olen iloinen, jos tätä lukee edes muutama ihminen. 🙂
Pieni summaus vuodesta 2016 lienee paikallaan.
Maaliskuussa pidin Ihonhoito ja arkimeikki -viikonloppukurssin Espoon työväenopistolla. Idea kurssin pitämiseen tuli työväenopistolla työskentelevältä ystävältäni. Ensimmäisenä päivänä kurssilla keskityttiin ihonhoidon perusteisiin, toisena siistin arkimeikin tekoon. Kurssi meni siihen nähden hyvin, että jännitin sitä kovasti. Sain hyvää palautetta työstäni – osasin kuulemma opettaa meikkaamista niin, että ”ummikotkin” ymmärtävät. Eräs kurssilaisista ei olisi millään uskonut, että pidän kurssin ensimmäistä kertaa. Toisaalta ensimmäisen päivän teoriapainoitteisuudesta tuli hieman kritiikkiä. Kokonaisuus taisi kuitenkin mennä aika mukavasti, koska minua pyydettiin pitämään kurssi uudelleen.
Toukokuun lopulla suunnittelin maskeeraukset Puccinin kauhuromanttiseen oopperaan Le Villi. Sen tuottajana toimi tuttavani, sopraano ja viulisti Satu Strömberg, joka myös lauloi upeasti Annan osan oopperassa. Ooppera esitettiin kolmesti Ruoholahden konserttisalissa. En ole mikään erityinen klassisen musiikin ystävä, mutta Le Villi innosti minua kuuntelemaan pitkästä aikaa enemmän klassista. Alla kuva oopperassa tanssineista lumeneidoista (italiaksi le villi) joiden maskeeraukset suunnittelin. Kuvan otti Satu Kemppainen.
Samoihin aikoihin osallistuin maskeeraajana Uneton 48-lyhytelokuvakilpailuun, mikä oli myös hauska kokemus, tosin sen jälkeen olisi voinut nukkua vaikka vuorokauden. Nimensä veroinen kilpailu, totisesti. 🙂 Joukkueemme lyhytelokuva Miehen tie ei sijoittunut kilpailussa, mutta sai kunniamaininnan parhaasta rakkausaiheisesta sitaatista.
Heinäkuusta syyskuuhun toimin maskeeraajana Teatteri Tuli ry:n kesäteatteriproduktiossa Rosvo-Roope, jossa pääosaa esitti iskelmä-poplaulaja Tommi Soidinmäki. Oli huippua tutustua viimein Tommiin (olemme kotoisin vierekkäisiltä pikkukyliltä ja melko saman ikäisiäkin) ja muihin produktiossa mukana olleisiin tyyppeihin. Kesäteatterissa on ihan oma tunnelmansa.
Elokuussa aloitin parturi-kampaajan opinnot Stadin aikuisopistossa. Olin suunnitellut hiusalalle hakeutumista jo pitkään, koska hyvin usein maskeeraajalta ja meikkaajalta odotetaan myös hiustenlaittotaitoa. Lisäksi olen lopettanut kosmetologina työskentelyn ainakin toistaiseksi eikä pelkällä meikkauksella ja maskeerauksella niin helposti tienaa elantoaan. Nyt ihmettelen, miksi en ole hakenut opiskelemaan hiusalaa jo aiemmin. Tuntuu ehdottomasti oikealta ratkaisulta.
Syyskuussa pidin uudelleen Ihonhoito ja arkimeikki -kurssin Espoon työväenopistolla. Tällä kertaa viikonlopusta jäi varmempi olo. Lokakuussa pidin samassa paikassa pelkästään meikkaukseen keskittyneen viikonloppukurssin. Jälkimmäinen täyttyi vain parissa minuutissa, ja pidinkin sen työväenopiston pyynnöstä uudelleen viime viikonloppuna. Aion tarjota näitä kursseja ensi syksyksi muihinkin työväenopistohin ja vastaaviin.
Marraskuussa pääsin osa-aikaisesti töihin Inglot Suomi Oy:lle Kluuvinkeskukseen. Olen viihtynyt hyvin. Ennen kaikkea olen aivan ihastunut Inglotin vahvapigmenttisiin ja kestäviin tuotteisiin. Tarkoituksenani on tehdä lähiaikoina postaus suurimmista Inglot-suosikeistani. Tervetuloa ostoksille tai meikattavaksi! Inglotissa työskentelyn ohella vuoteen on mahtunut tietysti useampi yksittäinen meikkauskeikka freelance-pohjalta.
Viime vuosi oli siis omalla alallani etenemisen kannalta hyvin merkityksellinen ja tapahtumarikas. Parturi-kampaajan opinnot, niihin kuuluva harjoittelu ja Inglotilla työskentely ovat haukanneet sen verran ajastani, ettei toissa syksynä aloittamalleni vapaaehtoistyölle Tyttöjen talolla ole valitettavasti jäänyt aikaa. Myös malleiluharrastukseni on jäänyt vähemmälle. Alla pari kuvaa vuoden hauskimmista kuvauksista, joiden teema oli aikuiseksi kasvanut Liisa Ihmemaassa. Kuvat otti Nina Röntynen eli Ninka ja kaikki kuvien korut ovat hänen käsialaansa. Kukat saimme Penttala Floral Designilta. Kattauksen suunnittelivat ja toteuttivat Saara Kärkkäinen ja Elsa Savaloja, upean kokun valmisti The Art of Cakes. Myös mieheni pääsi kokeilemaan malleilua ja sai kehuja heittäytymiskyvystään. Kuvissa oleva hääpuku on oma häämekkoni kesältä 2015 – onneksi en vielä ollut myynyt sitä. Meikit ja hiukset laitoin itse.
