Ihoni vaiheet
Olen pitänyt päivittämisestä vähän kesätaukoa. Naimisiinkin tuli mentyä, hääpäivä sujui ihan yli odotusten.
Ihanan hääkampaukseni laitatin Loihtimossa. Kuvan otti Antti Halkoaho.
Ajattelin huvikseni julkaista ihoni elämänvaiheista kirjoittamani jutun, jonka tein ajan kuluksi jonkin pitkäveteisen työpäivän lomassa viime keväänä. Haastan kaikki kiinnostuneet samaan tehtävään!
0-12 v. En juuri kiinnittänyt huomiota ihooni, mutta muistan, että minulla oli jo tuolloin taipumusta lehahtaa punaiseksi esim. pakkasessa tai saunassa sekä punapigmenttisenä palaa helposti auringossa. Minulla on myös muistikuva, että äiti olisi käyttänyt minua huvin vuoksi meikattavana n. 12-vuotiaana. Olin siis tuolloin huomattavasti ikäistäni vanhemman näköinen ja oloinen, koenkin teini-ikäni alkaneen jo 12-vuotiaana. Muistan, että minulle laitettiin ainakin sinistä ripsiväriä ja haaveilin hetken aikaa kosmetologin ammatista.
Tässä olen 12-vuotias. Pituutta oli 167 cm, kerran luultiin jopa lukiolaiseksi.
13-17 v. Ihoni oli yhä aika hyvä, mustapäitä ilmaantui silloin tällöin nenälle ja otsalle. Selvisin siinä mielessä puberteetista vähemmällä kuin veljeni, jotka joutuivat kumpikin syömään Roaccutan- tai muun vastaavan lääkityksen akneen kerran tai pari. Esim. rippikuvassa minulla ei ole lainkaan meikkivoidetta, ihoni on heleä ja tasainen. Kiitos äidin, joka vei minut ensimmäistä kertaa kosmetologille ihonpuhdistukseen ollessani neljäntoista, aloin hahmottaa, että ihoa tulisi jotenkin hoitaa. Samalla reissulla tehtiin elämäni ensimmäinen ripsien ja kulmien kestovärjäys. Kulmista tuli järkyttävän mustat ja muistan hanganneeni niitä kotona epätoivoisesti saippualla. Kahdeksannella luokalla aloin varovaisesti meikata. Käytin lähinnä ruskeaa Cliniquen ripsiväriä, jota äiti osti aina laivalta, sekä sohin kulmiini vähän äidin kulmakynää, mikä ei ollutkaan helppoa, sillä kulmissani ei ole luonnostaan mitään väriä tai muotoa. Noihin aikoihin havahduin huomaamaan, että suunnilleen kaikilla muilla paitsi minulla ja perheenjäsenilläni on näkyvät kulmakarvat. Kriisin paikka.
Rippikuvani vuodelta 1996. Tiedän, nuo hiukset ja olkatoppaukset…
18-20 v. Aloin syödä enemmän suklaata ja muita herkkuja sekä käyttää säännöllisemmin alkoholia, mikä tietysti vaikutti ihoni kuntoon. Meikkasin vahvemmin ja meikit ja niiden poistaminen yöksi olivat vähän mitä milloinkin. Saatoin toisinaan surutta nukkua biletyksen päälle meikit naamassa. Abikeväänä koko otsani oli ihonpuhdistukseen mennessäni MUSTANAAN mustapäitä ja iho oli kamalan turvonnut vielä puhdistuksen jälkeisenä päivänä. Räpläsin naamaani paljon lukiessani kokeisiin. En käyttänyt juuri muita ihonhoitotuotteita kuin Nivean putsaria ja kasvovettä ja sitä kasvovoidetta, jota äidillä milloinkin sattui vessan kaapissa olemaan, asuimme vielä saman katon alla. Vakiovarusteeni meikkipussissani olivat Lumenen musta kajalkynä, Lumenen peitepuikko, joku tummanharmaa, vihreä, violetti tai tummanruskea luomiväri, Lumenen, Maybellinen tms. ripsari, Lumenen harmaanruskea kulmakynä (en nyppinyt yhtään kulmiani vaan piirsin vaan sillä kynällä kulmieni päälle kunnon viivat) ja Lumenen tai Anytimen meikkipuuteri.
Ylioppilaskuva vuodelta 2000. Kävin kuvaa varten meikattavana, luojan kiitos.
21-24 v. Noin 20 -vuotiaana aloin syödä e-pillereitä, minkä vaikutuksesta ihoni kuivahti hiljalleen kauttaaltaan. Muistan, kuinka vuodenvaiheessa 2002-2003 se suorastaan hilseili kulmien välistä ja koko otsan alueelta. Hilse vaan pöllysi, kun riisuin yltäni mustan paidan (muun värisiä en tuohon aikaan käyttänytkään). Meikkasin edelleen silmät aika vahvasti, mutten panostanut pahemmin pohjameikkiin enkä käyttänyt mitään huulimeikkiä, koska huuleni olivat aina niin pahasti rohtuneet. Jos joskus laitoin niihin jotain, minulla oli tapana syödä se pois. Noin 23-vuotiaana kevensin meikkaustyyliäni huomattavasti. Vuorossa oli naturelli hippi -vaihe.
Tässä olen 22, kesältä 2003 siis. Olen jo keventänyt pakkelikerrostani, mutta apua noita kulmia.
25-27 v. Lopetin 24-vuotiaana e-pillereiden syönnin, minkä ansiosta iho puhkesi kukkimaan. Minulla alkoi ensimmäistä kertaa olla varsinaisia hormoninäppyjä. Huomasin, että laajentuneita huokosia ja epäpuhtauksia oli tullut otsan, nenän ja leuan lisäksi myös poskipäille, joilla minulla aiemmin ei ollut ollut mitään ongelmia. En kuitenkaan viettänyt kovin pitkiä aikoja peilin ääressä. Räpläsin edelleen ihoani paljon aina kun tein opiskelujuttuja. 27-vuotiaana aloin opiskella kosmetologiksi ja tutustuin muuhunkin kuin halvimpaan mahdolliseen markettikosmetiikkaan ja äidin laivatuomisiin. Heitin myös pois järkyttävät läjät vanhaksi mennyttä kosmetiikkaa vuosien varrelta (suosittelen muuten ko. operaatiota silloin tällöin). Jotkut luokkakaverit sanoivat, että minun pitäisi alkaa nyppiä kulmiani. Olin että häh, eiväthän ne näy yhtään… Kulmien nyppimisestä tuli kuitenkin jossain vaiheessa rutiini. Aloin myös viilata kynsiäni aiemmin harrastamani kynsileikkurilla nyrhimisen sijasta.
Tuore kosmetologiopiskelija syksyllä 2008.
28-30 v. Ihoni oli ärtyneempi kuin koskaan erinäisten opiskelu- ja työstressien vuoksi. Sen väri oli kauttaaltaan kirjava ja pinta karhea varsinkin otsalta, lisäksi leukani oli kuukautiskierron vaiheesta riippumatta aina täynnä kipeitä papuloita ja pustuloita, joita meikillä parhaani mukaan (vaihtelevalla menestyksellä) peittelin. Joskus loppuvuodesta 2010 toinen puoli leuasta näytti niin pahalta, että epäilin jo jotain aikuisiän aknea. Näin jälkeenpäin ajateltuna saatoin tuoreena kosmetologina myös ylihoitaa ihoani. Käytin ihonhoitoon hyvin sekalaisia tuotteita, kuitenkin enimmäkseen luonnonkosmetiikkaa. En ollut uskollinen millekään tietylle sarjalle. Aloin käyttää ensimmäistä kertaa elämässäni poski- ja huulipunaa, joita nykyisin käytän lähes päivittäin.
Maskeerauskoululainen vuonna 2012. Kasvomaalauksen on tehnyt Maitta Lyytinen. Päässäni on myös tekokalju.
31-34 v. Maskeerauskoulun aikaan ihoni oli edelleen kovilla. Olin jatkuvasti stressierkki ja kärsin uniongelmista. Saman päivän aikana saattoi joutua pesemään pariinkin otteeseen meikit tai milloin mitkäkin kasvomaalit pois. Sittemmin ihoni on voinut pääasiassa paremmin. Kaikkein eniten sen kuntoon vaikuttaa stressi, rasvainen ruoka ja huonounisuus -kierre. Kerran kuussa myös tulee vakiona pari hormonaalista finniä leualle. Olen joka tapauksessa oppinut tuntemaan ihoni ja tiedän mitä se milloinkin tarvitsee. Välillä on myös hyvä pitää meikittömiä päiviä. Varsinaisia mustapäitä minulla on vähemmän kuin nuorempana, mutta nykyään vaivanani ovat laajentuneet huokoset ja menneisyyden yli-innokkaasta puristelusta jääneet arvet etenkin poskipäissä ja otsalla. Juuri nyt käytän pääasiassa Exuviancen tuotteita. Kaikki tuloksellinen ihonhoito kiinnostaa nyt eniten, ei niinkään wellness-puoli. Otsalleni on vuoden-parin sisällä ilmestynyt poikittaisjuonteita ja kulmieni välissä on ollut jo pitkään ”kiukkuviivat”. Ikääntyminen on jollain tapaa kiehtovaakin, en koe varsinaisesti tarvetta taistella sitä vastaan. Haluan silti pitää ihoni hyvässä kunnossa. Olisi mielenkiintoista tietää, missä kunnossa se olisi, jos hoitaisin sitä samalla tavalla kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Veikkaanpa, että ainakin pintakuivempi, punakampi ja mustapäisempi. Pari vuotta sitten tein merkittävän investoinnin ja hankin kulmiini kestopigmentoinnit. Ne ovat jo haalistuneet aika lailla, mutta nopeuttavat yhä lähes joka-aamuisia meikkirutiinejani huomattavasti.