Alkuraskauden ultra eli aikuiset säätää

Kävin reilu viikko sitten alkuraskauden verikokeissa. Keskustellessamme taannoin terveydenhoitajan kanssa yhdistelmäseulasta, sain ohjeen varata labrat tietylle viikolle. Heti labrassa käynnin jälkeen piti varata niskapoimu-ultra viikon päähän verikokeesta. Näin verikokeen tulokset ovat ehtineet valmistua, ja ultra ajoittuu juuri sopivaan aikaan. Huokaisimme miehen kanssa helpotuksesta: pääsisimme ultraan juhannusviikolla. Tämä oli meille todella tärkeä asia, sillä emme ole halunneet kertoa uutista äitiäni laajemmalle piirille ennen kuin tiedämme, että toistaiseksi kaikki on kunnossa. Juhannuksen mökkisuunnitelmat kavereiden kanssa kun sattuneesta syystä paljastavat siihen mennessä täydet 12 viikkoa hautomani  salaisuuden, ja silloin uutispommi on räjäytettävä. Ja nimenomaan niin, että lähipiiri kuulee ensin.

Mutta kuinkas sitten kävikään:paikalliselle äitiyspolille soittaessani verenpaineet lähti nousuun. He edellyttävät, että 12 viikkoa on täynnä. Ja koska 12+0 on mikäs muukaan kuin juhannusaatto, jäi ultrat haaveiksi. Hetken pettymyksessä velloneena aloin etsimään hintoja yksityisille ultrille. En päässyt yli ajatuksesta, että uutisemme paljastuisi ilman tietoa, että sisälläni oikeasti elää ja kasvaa toinen ihminen. Ajattelin vain kauhulla sitä mahdollisuutta, että joudun myöhemmin kakistelemaan kurkusta ulos sanoja tuulimuna tai keskenmeno. Ja pahinta kaikista olisi se, että kaverimme kuulevat asiasta, mutta perheemme ei.  Pahinta olisi ollut, että perheemme kuulisi asian kyliltä huhuna, vaikka lasta ei olisikaan tulossa.

Niinpä siis menemme huomenna alkuraskauden ultraan yksityiselle, maksamme siitä lähes 200e. Ja tämä vain muutaman hassun päivän tähden. Ja kaikenlisäksi tiedän, että vaikka huomenna sieltä löytyisi elämää, voi yhdistelmäseulan tulos tuoda mutkia matkaan. Punnitsin riskin, sen voin ottaa. Jos se on elossa, on erittäin todennäköistä, että kromosomihäiriötä ei ole. Pelkään siis kuollakseni, että sikiö on kuollut, mutta olen optimistinen kromosomihäiriöiden suhteen. Pienehköt ristiriidat 🙂

Suoraan sanoen häpeän itseäni tämän takia. Positiivista on kuitenkin se, että häpeä on saanut unohtamaan sen suurimman ultraan liittyvän ahdistuksen: mitä sinne vatsan uumeniin kuuluu?

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Miten menee?

    1. Pahoittelut, että vastausta ei ole kuulunut! Olen ollut viimeiset pari kuukautta ensin työkiireiden syövereissä, jonka jälkeen niin lomalla, että blogimaailma on jäänyt täysin unholaan. Mitää dramaattista käännettä meidän odotukseen ei ole tullut: vauvan potkut ovat juuri alkaneet tuntumaan 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *