Ajatuksia tikkuun pissaamisesta

Päätimme miehen kanssa ensimmäisen hutikierron jälkeen kokeilla ovulaatiotestejä. Mies oli sitä mieltä, että jos onnistumisen todennäköisyyksiä voi mitenkään parantaa, on kaikki keinot käytettävä. Etenkin sen jälkeen, kun hän oli kuullut luentoni munasolun irtoamisesta ja hedelmällisistä päivistä. Taisi siittämisen vaikeus tulla miehelle yllätyksenä 🙂 Ja koska pitää käyttää ehdottomasti sitä ovulaatiotestien Mersua, päädyimme yrityksen edetessä upottamaan rahaamme kaksoishormonitesteihin.

Ensimmäinen testikierros olikin todella stressaavaa aikaa. Plussa antoi odottaa itseään todella pitkään, ja ehdin jo ahdistua ovuloinko ollenkaan. Mutta kun plussa vihdoin ja viimein ilmeentyi, oli fiilikset kuin olisi tullut se toinen kovasti toivottu plussa. Tässä vaiheessa, kun yrittämistä on takana puoli vuotta, en enää kilju riemusta aamuvarhaisella. Testaamisesta on tullut lähinnä riesa, kuka nyt nauttisi aikaisina työaamuina testin kanssa säätämisestä. No, tiedänpähän nyt, että ovuloin ja kaiken lisäksi vielä, että koska ovuloin. Ja yllätyksekseni todella säännöllisesti.

Palatakseni vielä noihin ”Mersutesteihin”. Ne lupaavat kertoa neljä hedelmällisintä päivää. Odotin siis, että testi näyttää kahtena aamuna vilkuttavaa hymynaamaa, kertoen kohonneesta hedelmällisyydestä, jonka jälkeen kolmantena aamuna hymynaama jämähtää paikalleen kahdeksi päiväksi kertoen, että ovulaatio on todellä lähellä. Omalla kohdallani hymynaamat ovat kuitenkin vilkkuneet neljänä viitenä aamuna, kunnes testi on ilmoittanut maksimihedelmällisyydestä. Ahkera googlettamiseni on kertonut tämän olevan yleistä. Voin kertoa, että mies oli aivan rikki, kun ensimmäistä kertaa käytin näitä kaksoishormoonitestejä. Koska odotin monta päivää maksimin olevan seuraavana päivänä, piti toimintaakin olla joka päivänä. Maksimin viivästyessä olimme molemmat ihan kypsyneitä koko hommaan 😀 Tämän jälkeen ollaan osattu suhtautua asiaan jo rennommin. En ole oikein vakuuttunut LH:n lisäksi estrogeenitasoa tulkitsevan testin lisäarvosta. Nyt jos hankkisin testejä, päätyisin ihan tavallisiin pelkkää LH-huippua testaaviin tikkuihin.

Alan pikkuhiljaa päätymään siihen, että lopetan ovulaation testaamisen. Varsinaisia syitä lopetttamiseen minulla on kaksi: ovulaationi toimii lähes kellontarkasti, ja seksin harrastamisesta tulee stressiä. En vain yksinkertaisesti jaksa työ- ja treeniaikataulujen lisäksi kirjata kalenteriin seksin harrastamista. Enkä jaksa vetää itkupotkuraivareita, kun väsymys ajaa ohi lapsenteon. Olishan se kiva, ettei tällä rintamalla tarvitsisi suorittaa.

– M

Suhteet Seksi Hyvä olo Raskaus ja synnytys

Koska elämää ei voi aikatauluttaa

Olen tavoitteellinen ihminen. Jo nuoresta asti minulla on ollut selvä suunnitelma.

Menesty työelämässä. Hanki oma asunto. Mene naimisiin. Perusta perhe.

Alusta asti minulla on ollut myös aikataulu. Viimeisen palasen tulee olla kohdallaan ennen kuin täytän 30 vuotta.

Vaja viisi vuotta sitten tapasin mieheni. Sen miehen, jonka lähes hetkessä tiesin olevan mahdollisten lasteni isä. En halunut kuitenkaan sotkea aikatauluni järjestystä, joten palasin hormoniehkäisyyn, josta vain vajaa vuosi aiemmin olin luopunut. Olin vasta valmistunut ja saanut ensimmäisen vakinaisen työpaikkani. Minulla oli oma henkinen aikajanani, jota valaisin kohta kohdalta miehelleni.

Viime kesänä häidemme aikaan itselleni asettamat vaatimukset olivat täyttyneet. Olin urani näkökulmasta siinä pisteessä, että lapsen hankinta olisi hyväksyttävää. Oli omistusasunto ja se unelmien sormus vasemmassa nimettömässä. Ajattelin, että raskaudun heti, kun jätän ehkäisyn pois. Viilasimme vielä asumiskuvioita: mielikuvissamme elävä vauva tarvitsi lisähuoneen. Vasta muuttolaatikoiden ollessa uudessa osoitteessa saatoimme antaa lapselle mahdollisuuden. Naiseksi, jolla on tunnetusti monta rautaa tulessa, toimin todella lokeromaisesti.

Voin kertoa, että nyt puolta vuotta muuton jälkeen kyllä huvittaa oma järjen juoksu. En tietenkään raskautunut heti! Otin teinivuosien valistuksen kirjaimellisesti. Enpä olisi uskonut, että raskaaksi tulemisen sijaan pelkäisin joskus lapsettomuutta. Hätää meillä ei vielä ole: olen 29-vuotias, ja vauvakuumeisten ajanlaskun mukaan elämme vasta yrityskiertoa 6. Siitä huolimatta pelko lapsettomuudesta on muuttanut alitajuntaani. Tuo pelko hallitsee elämäämme. Tikutan ovulaatiota. Tarkkailen kehoani ensin ovulaation toivossa, sitten raskauden toivossa. Saan itkupotkuraivareita antaessani pelolle vallan. Mies-raukka..

Opettelen nöyryyttä luonnon järjestelmän edessä. Koitan hyväksyä, ettei elämää voi aikatauluttaa.

Perhe Raskaus ja synnytys Vanhemmuus