Suomalaisen lasin värittämää sekoilua

Viimeksi tuli purnattua SPR:n Kontin hinnoittelusta Turun kirpputoreja koskevassa jutussa. Noh, saman tien sain pienen näpäytyksen ja vastauksen omaan kysymykseeni: ei, kaikissa Konteissa ei näemmä harrasteta överiä hinnoittelua. Olimme nimittäin maakuntamatkalla Satakunnassa, ja muutaman muun kirpputorin ohella keksin pistäytyä Porin Kontissa. Taisin aavistuksen seota.  

 

 

Minunhan piti keräillä vain keltaista lasia. Sitten eteen marssitetaan toinen toistaan viehkompia suomalaisia lasiesineitä huokeaan hintaan. Periaatteet unohtuvat ja homma lähtee lapasesta. Kaiken konmaritusintoilun keskellä aloin ymmärtää aikaisempaa paremmin Tuuri-ohjelman hahmoja; halpa (tai sellaiseksi koettu) hinta on ihan tarpeeksi pätevä syy ostaa toisinaan.

Eksyi koriin sentään jotain kellertävääkin. Tamara Aladinin maljakko, joka toimii muotonsa puolesta myös vesikarahvina (8 euroa). Samassa kuvassa näkyvät Sarpanevan Helminauha-lasit maksoivat vaivaiset 1,5 euroa kappale. Muotoilu ja erityisesti nuo pylpyrät pohjassa viehättivät. Haluaisin juoda näistä likööriä. Ehkä sitten joskus.

Koriin löysivät tiensä myös Kaj Franckin harmaasävyinen maljakko ja vihreä maljakko/kaadin. Molemmat 6 euroa. Keskellä samassa kuvassa näkyvät juomalasit ovat jotain vanhoja suomalaisia perusjuomalaseja. Yhteishinta yksi euro.

 

 

Viimeisen kuvan maljakko on ”ihan vaan” kotimaista puristelasia eikä varmaan monen mielestä mikään varsinainen löytö. Pulitin purnukasta samaiset 8 euroa kuin Aladinin maljakosta vaikka jälkimmäinen on puhallettua lasia jaada jaada. Ostin tämän lähinnä nostalgiavibojen takia: isoäitini keräsi aikanaan koboltinsinistä lasia. Ja näyttäväthän keltaiset kukat tässä vaasissa tosi kivoilta.