Isosisko
Meillä asuu maailman paras isosisko. Hän on itsepäinen, iloinen, herkkä, elävä, huolehtiva, viisas, hassu, omatahtoinen, määrätietoinen, avulias ja ennen kaikkea ihana. Rakas! Siitä päivästä lähtien kun hänestä tuli isosisko, olen tiennyt, että hänellä ja pikkuveljellä tulee olemaan aivan oma yhteys. Sitä ei voi sanoin kuvailla, mutta sen näkee pikkuveljen katseesta. Siitä hymystä, jonka pieni antaa isosikolleen. Niistä riemunkiljahduksista ja räkätyksistä! Siitä kuinka hän koskee isosiskon kasvoja ja kiskaisee hiuksista. Pieni katse ei aina meinaa pysyä isosiskon perässä, mutta yritys on kova, Isosiskolla kun on kaikista parhaat touhut!
Sen näkee myös isosiskon katseesta kun pieni ihminen nauraa ikenet loistaen hänelle. Sen näkee siitä, kuinka isosisko yrittää aina saada pikkuveljen paremmalle tuulelle kun joku kiukuttaa. Jos isosiskon taidot eivät riitä pikkuveljen tyynnyttämiseen, hän tulee pyytämään äidiltä, että voisitko ottaa pikkuveljen syliin. Yleensä näissä tilanteissa pikkuveljellä on kiljuva nälkä tai väsy. Sen näkee siitä, että isosiskolla on kova ikävä pikkuveljeä kun tämä on päiväunilla. Se näkyy myös siitä kun isosisko käy ohimennen suukottamassa pikkuveljeä!
Muistan kun olin sairaalassa ja isosisko tuli katsomaan pari tuntia sitten syntynyttä pikkuveljeään. Hän astui huoneeseen ja huusi: ”Missä se Aleksanteri on?”. Siinä ei paljon äitiä kyselty vaan marssittiin suoraan pikkuveljen sängyn luokse. Olen tiennyt heti ensimmäisistä kotona vietetyistä päivistä asti, että minun ei tarvitse murehtia, että Sofia satuttaisi tahallaan Aleksanteria. Olemme ottaneet Sofian, siitä asti kun tiesimme odottavamme, mukaan ihan kaikkeen. Odotusajan neuvolakäynneistä lähtien. Sofia on ollut alusta asti mukana odottamassa. Uskon, että sillä on ollut suuri merkitys!
Pikkuveljen syntymästä lähtien Sofia on ollut mukana hoitamassa Aleksanteria. Häntä ei ole missään vaiheessa laitettu sivuun eikä hän ole joutunut luopumaan mistään. Jakamaan hän tietenkin on joutunut, mutta ei luopumaan. Vanhempien huomiokin on jaettu, ei menetetty! Uskon, että sillä on ollut suuri merkitys kuinka me vanhemmat olemme isosiskoa kohdelleet. Jos hän olisi kokenut, että olisi joutunut luopumaan vanhempiensa huomiosta tai hänet olisi sysätty sivuun, en usko, että hän kohtelisi Aleksanteria yhtä rakastavasti ja huolehtivasti kuin hän tekee.
Usein täytyy isosiskon saada viettää aikaa myös yksin äidin tai isän kanssa. Silloin tällöin myös pyydämme Aleksanterille hoitajan kotiin tai viemme hänet mammalaan hoitoon, jotta voimme viettää isosiskon kanssa aikaa ihan vain äidin, isän ja isosiskon kesken. Ne ovat sellaisia hetkiä, jolloin isosisko varmasti tuntee edelleen saavansa huomiota juuri niinkuin ennenkin. Ne ovat hetkiä, jotka on tarkoitettu vain hänelle!
Monesti mietin, että jotain olen tässä elämässä tehnyt oikein kun olen tuollaisen tytön saanut!