Iso, mutta pieni

Välillä unohdan, että Sofiakin on vielä niin pieni. Vasta 4 vuotta. Jotenkin arjessa kaikki on neidin kanssa niin helppoa, että sitä unohtaa, että Sofiakin tosiaan on vielä pieni. Tänään tuli taas hyvä muistutus siitä kun neidin tunteet pääsivät valloilleen kun kaikki ei menyt ihan niin kuin neiti oli suunnitellut!

Yritän kyllä aina ottaa Sofian huomioon, pitää sylissä ja touhuta kovasti kaikenlaista vain Sofian kanssa, mutta välillä pitäisi muistaa, että hänelläkin on oikeus kiukutella. Ihan niinkuin Aleksanterillakin. Sofia kiukuttelee niin harvoin, että se pääsee unohtumaan. Tänään kun oli pitkästä aikaa oikea kiukkupuuska, tuli taas mieleen, että tosiaan, Sofiakin on vielä pieni.

Sofia on siis arjessakin äärimmäisen itsepäinen ja tietää tasan tarkkaan mitä haluaa eikä luovuta helpolla, mutta harvoin hän kuitenkaan saa itkupotkuraivareita. Yleensä pystymme puhumalla selvittämään asiat ja sen takia varmastikin tulee pidettyä Sofiaa vanhempana kuin hän on. Koska hän ymmärtää.

Sofialla on ihan mieletön mielikuvitus eikä hänellä kyllä ole koskaan tylsää! Hän leikkii vaikka millä ja keksii tekemistä kaikille muillekin. Hänellä on ihan omat juttunsa ja leikkinsä ja se on minusta ihan äärettömän hienoa. Olen tosi tyytyväinen, että nyt kun olemme kotona, hän keksii tekemistä ja nauttii kotona olosta! Hän tuumasikin yksi päivä, että ei aio enää koskaan mennä hoitoon. 😀

Tänäänkin kiukkupuuskan jälkeen Sofia tuli halaamaan minua ja pyytämään anteeksi. Hänelle tuli onneksi parempi mieli ja ilta sujui hyvissä fiiliksissä. Topillekin hän kertoi illalla ohimennen tapahtuneesta, mutta eipä sitä sen enempää otettu puheeksi. Tiedän kyllä, että Sofia ymmärsi, että oli vähän hassusti toimittu ja se siitä. Kuten jo sanottu, pieni on vielä hänkin ja tarvitsee paljon huomiota. Onneksi hän sitä saakin!

Pikkuveli siukun leikeissä mukana. :)