Vuosi sitten
Vuosi sitten tein ensimmäisen blogipostaukseni! Vuosi sitten odotimme Aleksanteria syntyväksi ja laskettuaika oli juuri ohitettu. Voi sitä jännitystä! Toisaalta toivoin, syntyisi nyt hitto vie ja toisaalta taas toivoin, ettei synnytys vielä käynnistyisi. En olisi jaksanut lähteä synnyttämään vaan mielummin menin tyytyväisenä nukkumaan. Sofian synnytys ja sen tuskallisen hidas edistyminen painoivat mielessä. Eikä vuosi sitten vielä tarvinnutkaan sairaalaan lähteä! Aleksanterin synnytys käynnistyi 8.5.14 noin klo 19.30 ja Aleksanteri syntyi 9.5.14 noin klo 15.00.
Siinä sitä odotellaan ja voidaan melko paksusti! Tosin Sofiaa odottaessani mahani oli vieläkin isompi.
Vuodessa on tapahtunut hurjan paljon! Ihan, jos päälimmäisiä fiiliksiä tuon kuvan pohjalta purkaa, koti on muuttunut ihan älyttömästi. Esimerkiksi tuossa kuvassa makuuhuone on nykyisessä ruokailutilassa ensinnäkin ja tuo seinä, jolla lipasto on, on kaadettu. Niistä remonteista ja paljosta muustakin olen tänne pikkuruiseen hömppäblogiini kirjoitellut ja se on ollut tosi terapeuttista. Tai oikeastaan rentouttavaa! Sellaista pään nollausta. Mitään syvällistä sisältöä en ole onnistunut tuottamaan enkä sitä ole kyllä oikeastaan hakenutkaan. Kunhan vain kirjoitellut! Onneksi lukijoitakin on matkaan tarttunut, ettei ihan yksinään täällä tarvitse kirjoitella. Google Analyticsistä aina silloin tällöin lukijatilannetta seurailen! 😉
Mutta suurin, näkyvä, muutos sen vauvan lisäksi on tässä:
Aika paljon ohuempi.
Kuvilla on eroa tasan vuosi. En ymmärrä, miten kroppani on pystynyt venymään ja palautumaan noin ja vieläpä se tärkein eli pystynyt luomaan ja synnyttämään ihan oikean, täydellisen, pienen ihmisen! Ja se on tehnyt sen jo kahdesti. Uskomatonta!
Vuosi on ollut rankka, kuten blogista on voinut lukea, mutta toisaalta enpä ole koskaan ollut näin onnellinen. Välillä on ollut vaikeaa, sitten taas helpottanut. Uudestaan taas ollut vaikeaa ja siinä ollaan taas. Kohta varmaan taas helpottaa. Eilen oli hyvä päivä, tänään taas huudettiin! Viime yönä syötiin neljä pullollista maitoa enkä muista koska oltaisi nukuttu koko yö. Mutta kyllä se taas tästä! Tänään aamulla sanoinkin Topille, että kohta me voidaan päästää lapset kaksistaan yläkertaan katsomaan Pikku Kakkosta aamulla ja jatkaa itse unia. ;)