Torstaina alkaa unikoulu
Päätettiin, että torstaina se alkaa. Nimittäin unikoulu. Tilanne on ihan mahdoton! Aleksanteri nukkuu pisimmillän kaksi tuntia yössä ja juo neljä pulloa maitoa. Tänäänkin hän on jo herännyt kahdesti!
Ja siis yhteen väliin minimies nukkui jo yönsä niin, että heräsi ensimmäisen kerran vasta aamuyöllä! Sitten tuli eka flunssa ja kurkunpääntulehdus, hampaat ja liikkumaan oppiminen. Lisää flunssia ja lisää hampaita. Vieläkin enemmän liikkumista. Ja kaikki oli unista pois. Yö- ja päiväunista.
Esimerkiksi eilen illalla hän nukahti ennen kasia ja heräsi puoli yhdeltätoista ensimmäisen kerran. Siitä sitten koko yö heräiltiin vähintään kahden tunnin välein. Ja kun pikkumies ei syö tuttia, ei hän rauhoitu muuten kuin maitopullolle. Ja sitten kun hän karjuu täyttä päätä, ei kukaan saa nukuttua. Pakkohan hänet on saada vaiennettua, että Sofia saa nukkua!
Sofia menee siis torstaina yöksi mammalaan ja yöpyy siellä niin monta yötä kuin on tarvetta. Päivisin siis tulee kotiin tai menemme mammalaan, mutta yöt saa nukkua siellä rauhassa. Toivotaan, ettei pikkuveli nyt kovin montaa yötä jaksaisi taistella vastaan vaan luovuttaisi helpolla! Pariin viikkoon mä oon varautunut! 😀
Nälkää se ei huutaminen ei voi olla, sillä Aleksanteri syö kuitenkin päivällä hyvin! Tuon ikäisellä lapsella ei enää ole öisin ravinnontarvetta, jos syö päivällä normaalisti. Mä noudatan nyt täysin äidinvaistoani, joka sanoo, että mä en jaksa enää kauaa eikä lapsella ole mitään hätää. Silloin ei auta muu kuin noudattaa sitä. Se kun ei koskaan ole ollut väärässä näissä asioissa. Viimeksi kun Sofia oli vauva en sitä kuunnellut ja se kyllä kostautui!
Unikouluhan siis on meille tuttua jo Sofian vauva-ajoilta. Taisimme tehdä sen kaksikin kertaa! Ensin Atalan kodissa ja sitten täällä Kumpulassa. Meillä lapset ovat melkoisen herkkäunisia ja kaikki normaalista poikkeava näkyy ja tuntuu heti unissa! Sofian kanssa nukahtaminen oli todella hankalaa. Se oli joka ilta parin tunnin mittainen operaatio. Aleksanteri nukahtaa sentään helposti, mutta nukkuminen on sitten ihan katastrofi. Yöllä ja päivällä! Sofialla jäi yöunet niin lyhyiksi, että hän sitten nukkui päivällä vähän paremmin. Tosin sitten kun saimme unikoululla yöt kuntoon, ei hän nukkunut enää päivällä. Sofia jätti siis päiväunet pois ollessaan puolitoista vuotta!
Mutta joo. Unikoulua siis. Vähän huutoa, rauhoittelua, vähän lisää huutoa, sitäkin enemmän rauhoittelua ja toivottavasti vähän untakin välillä. Mutta ei se auta. Mä en yksinkertaisesti jaksa. Eikä taida Topikaan jaksaa enää. Me ollaan poikki! Onneksi jooga on auttanut mua paljon! Siitä on saanut kovasti lisää voimaa ja sen rauhallinen, dynaaminen, tempo on sopinut koomassa olevalle pääkopalleni kuin nyrkki silmään.
Voisiko tässä nukkua?