Miten meillä nukutaan?
Hyvin. Meillä nukutaan yleisesti ottaen hyvin! Paremminkin voisi tottakai olla, mutta niinhän se on aina ja kaikessa, mutta juuri tällä hetkellä nukkumisessa ei ole valittamista, se on pakko myöntää.
Makuuhuoneet meillä on alakerrassa ihan vierekkäin. Lapset teoriassa nukkuvat samassa huoneessa, käytännössä eivät. Nyt kun Aleksanteri on jo vanhempi eikä mene kuudelta illalla yöunille kuten vauvana, jolloin ei oikein päikkäreitä nukkunut, lapset ovat alkaneet mennä samaan aikaan nukkumaan. Samaan huoneeseen siis. Nukkumaan meno sujuu nykyään tosi hienosti! Lapset viedään makuuhuoneeseen sänkyihinsä, peitellään, lauletaan hyvänyönlaulut ja he jäävät sinne unikavereidensa kanssa unta hakemaan.
Sofia nukahtaa tosi nopeasti ja Aleksanterilla yleensä kestää puolisen tuntia ehkä. Pikkumies siellä huutelee siukkua ja kertoo kaikenlaisia tarinoita kuluneesta päivästä. Yrittää saada siskolta jonkinlaista vastakaikua, jota muutamiin ensimmäisiin höpötyksiin saakin, mutta pian itkuhälyttimestä kuuluu kun hiukku sanoo, että alkaa nyt nukkumaan. Ja nukahtaa pikkuveljen höpötyksiin. Aleksanterikin simahtaa pian unipussissaan unipupu kainalossa ja nukkuu yleensä aamuun asti heräämättä. Joskus saattaa yöllä vähän itkeskellä, mutta nukahtaa kun hörppää vähän vettä ja hänet rauhoittelee takaisin makuulle.
Sofialla nukkuminen on ihan vastasyntyneestä saakka ollut haastavampaa. Pikkuvauvana hänet saatiin vasta yöllä yhden-kahden aikoihin nukahtamaan. Vauva oli kyllä väsynyt, mutta ei jotenkin osannut nukkua sängyssään. Päikkäritkin nukkui aina vaunuissa. Useiden unikoulujen tuloksena olemme saaneet neidin nukahtamaan itsekseen sänkyynsä, mutta helppoa se ei ole ollut! Aleksanterin kohdalla olemme olleet äärimmäisen tarkkoja siitä, että opetimme hänet vastasyntyneestä asti nukahtamaan itse omaan sänkyynsä, ei ikinä syliin. Se on ollut todella loistava päätös. En tiedä sitten onko kyse ollut hyvästä tuurista, mutta haluan ainakin uskoa, että sillä on ollut vaikutusta hyviin öihin lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta.
Sofia ei siis vieläkään nuku koko yötä. Hän menee arkisin nukkumaan noin puoli ysiltä omaan sänkyynsä ja herää yleensä ensimmäisen kerran ennen puolta yötä. Tavoite prinsessalla on aivan selvä. Hän haluaa meidän väliin ja sinne noihin aikoihin pääseekin. Joskus hän herää jo tunnin kuluttua nukahtamisestaan, mutta silloin joutuu kyllä omaan sänkyynsä takaisin! ;) Sofialle omassa sängyssä nukkuminen tuntuu edelleen olevan ikään kuin rangaistus ja sen haluaisin saada jotenkin muutettua. En vain tiedä miten.
Olen keksinyt Sofialle sellaisen ”palkintojärjestelmän”, että jos hän arkena menee ilman itkua ja kiukuttelua omaan sänkyynsä nukkumaan, saa hän pe-su mennä iltaisin suoraan meidän sänkyymme, koska on viikonloppu. Sinne hänet peitellään ja lauletaan unilaulut. Aleksanteri höpöttää viereissä huoneessa ja huutelee siukkua kun sisko nukahtaa itsekseen meidän sänkyymme ja nukkuu siellä sitten yleensä heräämättä koko yön. ”Järjestelmä” on auttanut ja Sofia menee nykyään nätisti ja tyytyväisenä omaan sänkyynsä nukkumaan. Arkena siis! Jostain syystä hänellä kuitenkin edelleen on unissaan mielessä, että täytyy herätä ja päästä meidän sänkyyn sillä en edes muista koska hän olisi nukkunut omassa sängyssään koko yön. Jännä homma!
En jaksa ottaa Sofian nukkumisesta sen enempää stressiä tässä vaiheessa, mutta mitäs sitten kun Aleksanteri alkaa kysellä, että miksi sisko pääsee meidän väliin? Siinä vaiheessa varmaan tarvii ruveta pitämään Sofialle taas jonkinsorttista unikoulua, sillä eihän se ole reilua Aleksanteria kohtaan, että sisko nukkuu meidän välissä ja hän ei saa. Molemmat sinne eivät kyllä mahdu!
Päiväunet Aleksanteri nukkuu päivällä noin yhdestä puoli kolmeen ja menee niillekin tosi hienosti. Ei tarvitse kuin laittaa unipussi päälle ja antaa unipupu kainaloon. Hän siis nukkuu vain sisällä – ei ole koskaan nukkunut vaunuissa vauvanakaan. Saa nähdä koska hän päikkärit lopettaa kokonaan! Siskonsa ei enää Aleksanterin ikäisenä kotona ollessaan päikkäreitä nukkunut. Hoidossa nukkui kyllä, koska silloin yöunet jäivät lyhyemmiksi. Tosin päiväunet taas vaikuttivat siihen, että neitiä ei saanut illalla nukkumaan, joten ehkä olisi pärjännyt hoidossakin ilman. Parivuotiaana unet jäivät sitten kokonaan pois ja uni alkoi maistua paremmin jo illallakin.
Olen miettinyt, että kun vauva syntyy, kehto laitetaan meidän makuuhuoneeseen ja ainakin yritämme tytön kanssa sitä, että hän alusta asti nukahtaisi omaan sänkyynsä. Toivottavasti se toimisi ja tyttö olisi yhtä hyvä nukkumaan kuin Aleksanteri! Tiedän kyllä, että nämä unihommat eivät mitenkään ole yksinkertaisia eikä niihin ole mitään sääntöjä tai ohjeita. Mutta toivoa saa. Tuurista se kaiketi loppujen lopuksi on kiinni.
Mutta siis yleisesti ottaen meillä nukutaan tosi hyvin ja olen siitä äärimmäisen tyytyväinen. Aleksanterinkin yöheräilyt ja -syömiset saatiin silloin yhden vuoden iän kieppeillä kuriin unikoululla ja sen jälkeen hän on nukkunut. Tietenkin, jos lapset ovat kipeinä, vaikuttaa se ihan suoraan nukkumiseen sekä yöllä ja päivällä. Kipeänä meillä ei nukuta! Mutta onneksi normaalitilanteessa kuitenkin nukutaan. :)
-R