Loppuraskauden fiiliksiä ja viimeisiä kertoja
Minulla on vähän ristiriitaiset fiilikset nyt kun raskausviikkoja on reilut 35 kasassa. Toisaalta toivoisin, että vauva syntyisi jo ja saisin oman kroppani takaisin! Liikkuminen on jo niin hidasta ja kömpelöä, että kaipaisin sitä omaa vapauttani jo takaisin. Vaivojeni kanssa vielä pärjäilen ihan hyvin, siinä ei mitään, mutta olisihan se kiva taas olla normaali itsensä.
En tietenkään toivo, että vauva nyt vielä rupeaa syntymään, mutta onneksi viikkoja alkaa jo olla sen verran, että vauvakin varmasti jo on ihan hyvän kokoinen, jos tosiaan ne minun kaksi napaverisuontani vain ovat toimineet istukan kanssa yhteistyössä. Ensi viikolla sekin taas selviää kun on seuraavan kasvukontrollin aika!
Toisaalta olo on melko haikea kun tämä raskaus kuitenkin on kaiken järjen mukaan se viimeinen. Tuntuu ehkä jopa surulliselta kun ajattelen, etten enää koskaan tule tuntemaan potkuja ja liikkeitä sisälläni. Vaikka näillä viikoilla ne rupeavat jo olemaan melko kivuliaita, mutta en niitä enää tule kokemaan kun tämä vauva tuolta syntyy.
Nämä tosiaan ovat nyt kuitenkin niitä
- viimeisiä kipeitä supistuksia, jotka pitävät minua öisin hereillä
- viimeisiä viikkoja kun voin nukkua vain kyljelläni ja olen yöllä kokoajan jostain päin aivan puuduksissa
- viimeisiä kertoja kun vauva liikuttaa päätään tai hartioitaan ja minulta meinaa lähteä jalat alta
- viimeisiä potkuja kylkiluiden alle niin että luut meinaavat katketa
- viimeisiä vaikeuksia hengittää kun keuhkot ovat lytyssä
- viimeisiä huonoja oloja, ahdistuksia ja puutuneita käsiä kun vauva painaa isoja suonia eikä veri pääse vapaasti kiertämään
- viimeisiä liitoskipuja ja tunnetta että häpyluu repeää hetkenä minä hyvänsä
- viimeisiä viikkoja kun pelkään, että alavatsa ihan oikeasti repeää kun yritän pysyä lasten perässä tai kävellä kaupassa
- viimeisiä kertoja kun en ihan oikeasti meinaa pysyä pienimmäisen perässä, koska olen niin iso, hidas ja kömpelö
- viimeisiä öitä kun herään jatkuvasti käymään vessassa
- viimeisiä viikkoja kun olo on todella tukala eikä mitenkään päin ole hyvä
- viimeisiä ihonrasvaussessioita kun pelkään, että vatsanahka päättää viimeisillä viikoilla vielä revetä ja saada aikaan massiiviset raskausarvet
- viimeinen kerta kun otan sormukset pois siltä varalta, että sormet päättävätkin yhtäkkiä turvota
Yritän ottaa näistäkin vaivoista ja tuntemuksista kaiken ilon irti, sillä tämä on viimeinen kerta kun minun sisälläni kasvaa uusi elämä, joka käyttää vartaloani sekä elimistöäni kasvaakseen ja kehittyäkseen, jotta olisi tarpeeksi vahva syntymään tähän maailmaan ja meidän perheeseemme. Onhan kroppani nyt tärkeämmässä käytössä kuin mihin minä sitä ikinä pystyn omiin tarpeisiini käyttämään!
-R
Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)