Ne aikataulut ja rytmit

Heh. Olin ajatellut kirjoittaa meidän rytmistä ja aikatauluista. Piti ottaa kuvia päivästä ja kuinka hienosti se rytmi rupeaa muotoutumaan jo viisikuiselle neidille.

No eihän se sitten mennyt ihan niin kuin piti. Olisihan se jo pitänyt tietää siitä kun oli miehen työreissua luvassa. Aamulla herättiin heti viiden jälkeen huutamaan. Pakko nousta ylös, ettei vahemmat lapset herää. Aamulla seiskalta vauva on jo syönyt aamupalan, leikkinyt, ollut lattialla ja mennyt ensimmäisille päivä(?)unille. Mies lähti reissuun ja kävin herättämässä eskarilaisen.

Siinä mietin, että herätänkö vauvan ennen eskariin lähtöä vai mitä teen? Mietin, että miltähän se mahtaisi tuntua astua miehen kenkiin, lähteä ja jättää nämä tänne karjumaan keskenään? Viettää iltaa työkavereiden kanssa, syödä ravintolassa ja nauttia hotelliaamupalaa kaikessa rauhassa? Tulla sitten joskus huomenna illalla takaisin ihmettelemään, että mikähän sitä puolisoa mahtaa v*tuttaa. Aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että en oikeasti haluaisi lähteä vaikka kuinka nämä täällä karjuvatkin. Ja vaikka kuinka v*tuttaisi. Ei se olisi minua varten!

Laitoin sitten seiskan aikoihin naapurille viestin, jossa kerroin tilanteen ja kysyin, että pääsisikö Sofia eskariin heidän kyydissään. Ihanalta ihmiseltä tuli samantien viesti. Pääsee. Ja ne niin ymmärtäväiset (ihan oikeasti ymmärtäväiset) sanat: ”Tsemppiä päivään!”.  Kiitos, kiitos, kiitos!!

Kyllähän se vauvanen siitä melkein samantien sitten heräsi ja tosiaan todisti, että ei meillä mitään rytmiä ole! Ainoa kuvakin, jonka tänään sain otettua oli tämä:   

 

Meikit naamaan ja kuppi kahvia ennen aamukuutta. Kyllä mä sen postauksen siitä rytmistä ja niistä aikatauluista vielä joskus teen. Tänään se ei vain onnistunut. Ehkä huomenna?

Niin, ja voinko jäädä tähän sohvalle nukkumaan?

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)