Hallittu kaaos
Tai ei kai tässä mitään hallittua ole. Tosin vielä kuusi vuotta sitten tämmöinen tilanne olisi käynyt hermoilleni ja pahasti! Jotain kehitystä siis tapahtunut ilmeisesti. Tai siedätystä nyt ainakin.
Eilen tapahtui sellainen ihme, että pienimmät lapset nukkuivat päiväunia samaan aikaan. Istuskeltiin Sofian kanssa sohvalla, söin lounasta ja katselin kaunista pakkassäätä ikkunasta. Siitä sitten katseeni kääntyi sisätiloihin ja aloin miettiä, että mitähän ihmettä täällä on tapahtunut?
(Viinilasi on puhdas ja odottaa paikoilleen viemistä. En ole vielä alkanut tissuttelemaan kesken päivän.)
Näyttääköhän missään muualla tältä keskellä päivää? Tiedättekö se tunteen kun ei vaan jaksaisi alkaa siivota ja järjestellä tavaroita paikoilleen? Tuntuu, että se on aivan turhaa. Kaksi minuuttia ja täällä näyttää taas samalta kuitenkin. Mutta jos ei välillä siivoa niin täällä näyttää illalla kaksi kertaa pahemmalle.
Eihän se tavaroiden paikoilleenlaitto oikeasti vie kauaa. Kaikilla tavaroilla on kuitenkin paikkansa ja ne on tosi nopeasti hoidettu. Enemmän menee aikaa noiden puhtaiden pyykkien viikaamiseen kuin tavaroiden keräilyyn ja pöytien siistimiseen. Sitten on taas mukava olla kun paikat on siistinä edes hetken!
Lasten lelut vielä ymmärrän (jopa puunpätkät tuolla led-kynttilässä), mutta nuo meidän aikuisten pöydille keräämät roinat on raivostuttavia! Miksei voi samalla viedä tavaroita heti paikoilleen eikä vain laskea käsistään pöydälle pyörimään. Ja noi vaate- ja laukkukasat. Miten raivostuttavia!
Tavarat ja romut oli nopeasti laitettu paikoilleen sekä pikkupojan koneetkin järjestelty kunhan vain sain itseäni niskasta kiinni. Hääpäiväkimppukin näyttää vielä ihan kivalta vaikka kaikki kukkivat kukat ovatkin jo kuihtuneet ja leikattu pois. Kyllä siistissä kodissa vaan mukavaa! Vaikka tottakai lasten täytyy saada leikkiä vapaasti enkä halua olla kokoajan nipottamassa sotkusta ja kaikkialla kesken olevista leikeistä.
-R
Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)