Matkalla kolmen lapsen kanssa – Kroatia
Okei. Ensinnäkin minä kaipaan lämpöä! Kaipaan takaisin Kroatiaan. Kaipaan ihan oikeasti kesää, jota ei täällä kotona ikinä tänä vuonna ollutkaan. Vaikka meidän viikon kestäneen loman aikana ilma oli jo liiankin kuuma, olihan se aivan mahtavaa, ettei tarvinnut pukea vaatteita kun astuttiin ovesta ulos ja rannallakin pystyi ihan oikeasti nauttimaan vedestä, joka oli lämpimämpää kuin ilma koti-Suomessa.
Kroatia sopii lapsiperheiden kohteeksi aivan loistavasti. Majoitusvaihtoehtoja on joka lähtöön. Löytyy hotelleja, huoneistoja ja villoja. On uima-altailla ja ilman. Joillakin on omat rantansa, mutta tässä Baška Vodan pikkukylässä rannat taisivat olla avoimia kaikille. Rannat itsessään olivat minun mieleeni, sillä ne olivat tuollaisia kivirantoja eivätkä siis hiekkarantoja. Minun mieleeni se oli juuri siitä syystä, että hiekkarannalla leikkiessä sitä hiekkaa on sitten ihan joka paikassa, mutta tämä kiviversio oli varsin siisti lasten kanssa. Ja meillä pikkumies rakasti etsiä hienoja kiviä ja simpukoita rantavedestä. Rannat olivat kyllä aivan täynnä ihmisiä ja kävelimmekin joka aamu jonkin matkaa, jotta pääsimme edes vähän väljemmille vesille. Veikkaan, että jos olisi kävellyt vielä vähän pidemmälle, olisi ollut vieläkin väljempää.
Aurinkotuolista ja -varjosta joutui maksamaan joka aamu vuokraa, jos sellaisen halusi. Monet olivat kyllä ihan pyyhkeiden ja omien patjojen kanssa rannalla, mutta me vuokrattiin tuolit joka päivälle. Ei niissä lasten kanssa paljoa tarvinnut istuskella – makoilusta puhumattakaan – mutta eväitä niissä välillä syötiin kyllä. Pyyhkeet muuten kannattaa ottaa mukaan tai ostaa sieltä. Tai ainakin varmistaa, saako majapaikan pyyhkeitä viedä rannalle. Rannalla, jossa me olimme, oli ravintola ihan siinä rannan yläpuolella ja siellä me lounastimme päivittäin. Lapsille löytyi omppumehua, ranskalaisia ja kanaa – aikuisille sitten vaikka mitä muuta. Siinä oli mukava lounastella ja palata sitten takaisin rannalle.
Emme raahanneet rantaleluja kotoa mukana vaan ostimme sitten paikanpäältä ämpärisetin, uimapatjan ja haavin. Rannalla oli myös muutama pikkulasten uimapatja ja -lautta, joita saimme lainata. Lapset tykkäsivät niistä kovasti! Ostosteltiin aika maltillisesti ja pikkupoika sai paloauton sekä ekaluokkalainen valitsi nuken. Mitään älyttömiä valikoimia ei kaupoissa ja kojuissa ollut, mutta ei me kyllä mitään varsinaisesti tarvittukaan. Pääasia, että matkamuistot ja tuliaiset löytyi. Uimakengät oli minulla sekä Sofialla mukana ja Aleksanterille ostettiin paikanpäältä. Kumpikaan lapsista ei käyttänyt kertaakaan, mutta minä kyllä tykkäsin, että niillä oli mukavampi kävellä rannassa ja vedessä.
Lasten suosikit ilta-aikaan olivat trampoliinit! Useasta paikasta löytyi näitä ”trampoliinipuistoja” joissa pääsi pomppimaan. Maksua vastaan toki, mutta joka ilta siellä oltiin. Sofia tykkäsi erityisesti tuosta köysitrampasta, jolla pääsi hurjan korkealle! Rantapäivän jälkeen pienimmät ottivat päikkärit hotellihuoneessa ja illan tullen sitten käytiin aina syömässä ja pomppimassa. Jätskit kuului tottakai joka illan ohjelmaan myös! Ja voi, miten ihania jätksejä kioskeissa olikaan tarjolla.
Parvekkeelta oli mukava katsella vielä kylän valoja ja hälinää ennen nukkumaan menoa. Nukkumahommat sujui aikalailla samalla kaavalla kuin kotona, jos vauvan kaksia ja pikkupojan yksiä päikkäreitä ei lasketa. Kotona vauva nukkuu yhdet, pikkupoika pärjää ilman, mutta reisussa vauva otti kahdet ja poikakin yhdet. Ekat pikkutorkut vauva otti (kokoajan liikkuvissa) vaunuissa ja iltapäivällä molemmat nukkuivat sitten hotellilla. Onneksi meidän huoneessa oli kaksi makuuhuonetta niin unet eivät rajoittaneet meidän valveilla olevien toimia.
Illalla lapset nukahtivat myös hienosti kaikki samaan huoneeseen, juuri niinkuin kotonakin. Onneksi olin ottanut itkuhälyttimet mukaan, sillä makuuhuoneiden ovet eristivät äänet tosi hyvin. Oli ihana kun pystyimme olemaan omassa huoneessamme ihan normaalisti kun lapset nukkuivat. Normaalissa hotellihuoneessahan olisimme joutuneet olemaan pimeässä hiiren hiljaa kun lapset nukkuvat. Ja sen ajan kun he nukahtavat, olisi myös täytynyt olla pimeää ja hiljaista.
Nukkumaan mentiin tosi paljon tavallista myöhemmin, mutta vauva heräsi kuitenkin ihan normaalisti puoli seiskan maissa aamulla. Minulla oli pullonlämmitin onneksi matkassa mukana ja saimme aamumaidon lämmitettyä meidän huoneessa. Sen hörpittyään pikkuneiti käski joka aamu miehen kävelylle kanssaan. Hän on melko liikkuvaista ja elävää tyyppiä, joten huone kävi äkkiä pieneksi. Aamutoimet saatiin hoidettua onneksi kuitenkin niin, että isommat lapset saivat nukkua omassa huoneessaan ihan rauhassa vaikka pikkumimmi kuinka komensi vanhempiaan.
Tuplarattaat (istuimet vierekkäin) otettiin mukaan ja onneksi otettiin! Niillä mahtui loistavasti liikkumaan ja olisi ollut superraskasta kantaa kokoajan jompaa kumpaa pikkuisista sekä lisäksi vielä kaikkia tavaroita ympäri pikkukylää neljänkympin helteessä. Fakta kuitenkin on se, että reipas pikkumies ei ole enää niin reipas siinä kohtaa kun väsykiukku puskee päälle. Lisäksi kävelyteillä liikkui paljon ihmisiä ja autoja oli kuitenkin liikkeellä huomattavasti, joten rattaat olivat paljon turvallisempi valinta. Ikävä kyllä meidän BabyJoggerit hajosivat lentokoneen ruumassa paluumatkalla. Onneksi vasta paluumatkalla kuitenkin!
Splitin lentokenttä on muuten aivan kamala. Ei voi mitenkään olla turvallisuusluokitusten mukaista, että niin suuri määrä ihmisiä kulkee niin pienen kentän läpi niin lyhyessä ajassa. Jono turvatarkastukseen esimerkiksi oli 500 metriä kentän ulkopuolella. Onneksi sentään meidät ja muut vauvalliset matkustajat päästettiin jonon ohi eikä tarvinnut jonottaa siinä helteessä. Se oli lyhyt lohtu, sillä sisällä tilanne oli aivan järkyttävä. Odotusaula oli pieni kuin mikä ja siis aivan täynnä. Hyvä kun kääntymään mahtui. Hiki vaan valui kun laskettiin minuutteja koneen lähtöön. Mutta siis. Splitin kenttä on kamala. Saavuttaessa ok, mutta poistuttaessa ihan hirveä. Vinkkinä vaan, että älä luovu vesipulloista ennen kuin olet turvatarkastuksessa!
Ruokahommista sen verran, että pieniä ruokakauppoja meidän kylästä löytyi joka kulmalta, mutta lastenruokia niissä ei ollut. Hedelmäsoseita kyllä, mutta ruokaa ei. Isompi kauppa löytyi vähän kauempaa ja siellä sitten oli jo parempi valikoima ja löytyi kunnon ruokaakin. Eli vähän paikasta on varmasti riippuvainen tämä, sillä jostain toisesta blogista luin, että ruokia löytyi hyvin. Itse, jos lähtisin purkkiruokaikäisen kanssa uudestaan johonkin uuteen kylään, pakkaisin ruokaa ja tietenkin korviketta mukaan. Nytkin niitä oli mukana, mutta ei tarpeeksi. Vaippoja otettiin mukaan ja ostettiin niitä myös sieltä lisää. Teippivaippoja löytyi ja niillä sitten mentiin.
Ravintoloissa oltiin erittäin lapsimyönteisiä ja lapsille maistuvaa ruokaa sekä juomaa löytyi tosi hyvin. Missään ei tarvinnut miettiä, että voikohan lapset olla mukana tai saati miettiä, että uskaltaako vessassa vaihtaa vaippaa. Ei tullut mieleenkään, että lapsia ei olisi esimerkiksi hyväksytty johonkin ravintolaan tai että heistä olisi ollut häiriötä. Ihanaa! Sellaista asennetta kaipaisi enemmän Suomeenkin.
-R