Aamut.

 

En todellakaan ole aamuihminen. Kun aamulla herään, ainoa, mitä voin ajatella on, että ei vielä. Ei vielä, haluan nukkua! Antakaa mun nukkua. Mutta ei ne anna. Aleksanteri herää ekana, yleensä ennen seiskaa. Ihan liian aikaisin! Ennen ysiä olisi ihan jees – ei ennen seiskaa.

Tietenkin Aleksanteri herää huutamalla ja äitille ei anneta piirunkaan vertaa armoa. Äiti, joka on juuri ja juuri tajunnut, että nyt ylös, vetää vaatteet kamalassa kiireessä puoliunisena syliinsä sängyn vierestä ja juoksee Aleksanterin huoneeseen, että siukku saisi vielä nukkua hetken. Siinä sitten nopeasti vaatteet päälle samalla vauvalle höpötellen, jotta tämä pysyisi hiljaa. Vauva kainaloon, itkuhälytin Sofian viereen ja yläkertaan.

Yläkerrassa yritän unenpöppörössä herätä vauva sylissä hetken sohvalla. Topi on usein vielä kotona ja tekee lähtöä töihin. Jos hyvä tuuri käy, hän pitää Aleksanteria sen aikaa, että saan käytyä vessassa ja ehkä vaihtaa vaatteetkin minimiehelle ja laittaa minulle kahvin tippumaan. Jos ei, olen kusessa kiukkuisen vauvan kanssa. Silloin vaihdan ensin Aleksanterin vaatteet, laitan Aleksanterin kävelytuoliinsa, laitan kahvin tippumaan ja käyn sitten vessassa. Viisainta varmaan olisi pidätellä ensimmäisiin uniin asti, mutta pakko, mikä pakko! 😀 Ei vaan, hampaat on pakko pestä ennen kuin voi laittaa mitään suuhunsa ja kivahan se on vessassakin käydä.

Sitten herää Sofia. Yleensä noin puolentunnin sisään siitä kun olemme tulleet Aleksanterin kanssa yläkertaan. Jos Topi on jo lähtenyt töihin, on neiti yleensä superkiukkuinen. Sofia yleensä haluaa herätä rauhassa. Istua sohvalla ja katsella piirrettyjä. Syötänkin siksi Aleksanterille puuron tässä välissä ja hoidan Sofian vessassakäynnin ja hampaidenpesun sekä aamupalan sen jälkeen. Itse syön juostessa!

Kun saan siukun aamutoimet hoidettua, on Aleksanterille tullut jo väsy, herra itkee sitä ja tylsyyttä joko lattialla, kävelytuolissa tai Bumbossa. Tässä kohtaa yritän saada vauvan hyvälle tuulelle sekä vaihdan omani ja Sofian vaatteet. Joko Alesanterin huudon kanssa tai ilman. Sen jälkeen pikkuherra ottaa vähän välipalaa ja on taas hetken hyvällä tuulella. Sitten vaihdetaan vaippa ja mennään alakertaan. Alakerran portaissa alkaa riemunkiljahdukset kaikua kun Aleksanteri tietää pääsevänsä möyrimään siukun kanssa meidän sängylle! Aikansa möyrittyään alkaa nurina ja siinä vaiheessa laitan minimiehen sänkyyn. Siellä hän vielä möyrii aikansa ja nukahtaa ihanasti itsekseen.

Aleksanterin hakiessa unta, laitamme Sofian kanssa pyykit ja petaamme sängyn. Sitten kun pikkuherra on nukahtanut kymmenen-yhdentoista maissa, menemme ylös. Ylhäällä laitan pyykit paikoilleen, laitan tiskit, pesen tuttipullojen tutit ja lämmitän meille lounaan. Sen jälkeen alkaa jo helpottaa vaikka Aleksanteri yleensä jo pian sitten herääkin. Seuraava hereilläoloaika onkin sitten jo helpompi kun minulla ei ole niin kamalasti tehtävää. Yleensä menemme jonnekin tai teemme jotakin hauskaa.

 

Tänä aamuna ei tulppaanitkaan piristäneet.

 

En pidä aamuista varmaan sen takia kun ne ovat niin hektisiä ja saan revetä joka suuntaan ja pitää molemmat lapset tyytyväisinä. Pitää ehtiä tehdä vaikka mitä ja kun vauva ei oikein suostu väsynsä kanssa olemaan missään, ovat aamut pullollaan huutoa. Pakko kuitenkin saada aamutoimet tehtyä, joten sitten meillä vaan huudetaan. Ja minä kun en kestä huutoa, olen ihan hermona. Varmasti yöheräilyillä on oma osuutensa näihin aamuketutuksiin! Meillä siis herätään syömään keskimäärin kaksi kertaa yössä vieläkin vaikka Aleksanteri täytti jo yhdeksan kuukautta.

Ilmeisesti myöskään lapseni eivät ole aamuihmisiä, sillä heitä saa käsitellä kuin dynamiittia. Yksikin väärä liike ja räjähtää! Onneksi kun aamusta selviää, yleensä jo aamupäivä on paljon parempi. Jotkut aamut ovat tietenkin vielä rankempia kuin toiset. Tämä aamu oli taas aivan omaa luokkaansa, mutta ei siitä sen enempää. Osansa oli tietenkin sillä, että tiesin Topin olevan töissä pitkän päivän ja vielä koko viikonlopun. Itse kaipaan aina normaaleja viikonloppuja, jolloin vetovastuu on Topilla ja minä saan olla edes hieman. Niiden avulla jaksan taas viikon!

Hyvää viikonloppua kuitenkin! Yritän taas koota itseni huomista aamua varten. ;)