Huh.

Viimeiset kaksi kuukautta on olleet kyllä älyttömän rankat. En oikein osaa sanoa edes mitään tiettyjä syitä, että miksi, mutta varmastikin monien asioiden summa. Aleksanterille on tullut ensimmäinen hammas jo heti tuolloin pari kuukautta sitten ja lisää on tulossa. Poika on ollut aivan älyttömän kiukkuinen. Mitenkään päin ei ole hyvä ja päiväunet ovat 40 minuutin pituisia. Voin kertoa, että se on hyvin lyhyt aika! Välissä nukuttiin jo puolentoista tunnin pätkiä, mutta nyt ollaan taas palattu siihen 40 minuuttiin.

Onneksi tiedän, että kyllä tämä tästä helpottaa jossain vaiheessa. Muistan, että Sofiankin ollessa vauva tämä puolen vuoden ikä otti minulla koville. Sofialla oli meinaan aivan samanlainen vaihe tässä iässä. Mitenkään päin ei ole hyvä, mutta kyllä se siitä kun joskus alkaa liikkumaan ja viihtymään hetken itsekseen. Se toisen lapsen kohdalla tosiaan on erilaista, että tietää ihan oikeasti, että kaikki on vain vaiheita. Ei se helpota yhtään tilannetta silloin kun se on päällä, mutta kuitenkaan ahdistus ei pääse pahaksi kun aina välillä voi ajatella, että ”This too shall pass” ja tietää, että se on totta joka sana! Tosin se pätee myös hyvinä päivinä.

Muuten menee hienosti! Koko yläkerta on taas käännetty ylösalaisin ja seinää purettu. Minkäs sitä inspiraatiolle mahtaa! Laitan jossain vaiheessa kuvia kunhan saadaan viimeistelyt kuntoon. Sain myös leikkihuoneeseen lisää säilytystilaa vihdosta viimein!