Huominen on huomenna

 

Huomenna sitten yritetään viimeistä kertaa kääntää edelleenkin pää pystyssä masussa istuskelevaa neitokaista. Mahdollistahan olisi, että jos tyttö saataisiin käännettyä ja pysymään raivotarjonnassa, voisi synnytystä ehkäpä käynnistellä jo huomenna, ettei vauva sitten ota ja käänny heti kotona takaisin.

 

 

Minusta itsestäni ei kyllä tunnu ollenkaan siltä, että huomenna päästäisiin puusta pitkälle. Olen ihan varma, että kotiin palaan sieltä parin tunnin päästä kun vauvaa ei saada kääntymään. Tai sitten saadaan käännettyä, mutta syystä tai toisesta ei ruveta käynnistelemään vaan jatkan jännittämistä, että kumpi tapahtuu ensin; synnytyksen käynnistyminen vai se, että tyttö kääntyy taas perätilaan.

 

 

Enkä oikein tiedä edes haluanko oikeasti, että synnytystä ruvetaan käynnistelemään vai olisiko se kuitenkin parempi, että jäätäisiin vain odottelemaan sitä spontaania käynnistymistä. Molemmissa aikaisemmissa synnytyksissä on jouduttu auttelemaan synnytyksiä oksitosiinilla, mutta kumpaakaan ei ole varsinaisesti käynnistetty, joten en yhtään tiedä kuinka kroppani siihen reagoisi. Nähtäväksi nyt sitten jokatapauksessa jää, että mitä huomenna oikein tapahtuu!

 

 

Tänään on taas ollut aivan mahtava ilma! Illalla vielä ennen iltapesua nautittiin parvekkeen lämmöstä Aleksanterin ja Leon kanssa kun Sofia ja Topi olivat suihkussa. Ihanaa kun illatkin ovat lämpimiä – ihan kuin kesällä! Ja valoa riittää vaikka kuinka pitkään ja aurinkokin nousee jo tosi aikaisin. :)

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)