Kipeä lapsi hoidetaan kotona

Meillä ollaan taas kipeenä. Taas!! Melkomoista hommaa. Johan me kolmisen viikkoa taidettiin olla terveenä. Kovasti toivoin, että vauva olisi edes tällä kertaa säästynyt, mutta tuolla se nyt yrittää nukkua yskästä huolimatta.

Olen aiemminkin kirjoittanut vihaavani flunssia, nuhia ja muita lastentauteja ja olevani erittäin tiukka sen suhteen, että jos olemme kipeitä, emme poistu kotoa. Eikä meille ole kyllä kukaan tervetullut kipeänäkään. Kädet pestään aina kun tullaan tai me mennään jonnekin ja tietenkin ennen syömistä.

Tässä meidän kolmilapsisessa perheessä on tänä syksynä ja talvena sairastettu paljon nuhia. Meillä kun lapsilla alkaa nenä vuotaa, ei kukaan nuku yöllä tai päivällä ja lapsilla on selkeästi kurja olo. Ainakaan he eivät sitä peittele vaan tuovat kurjan olotilansa hyvin selkeästi esille. Isommilla lapsilla nuha menee yleensä viikossa ohi ja sitten elämä voi jatkua normaalisti.

Teen nyt poikkeuksen kun kerron tarkemmin meidän vauvan sairastelusta, mutta haluan avata näkökulmaani tähän nuhaisten lasten hoitoon viemiseen. Meillä vauvalla on refluksi eli hän pulauttelee tavallista helpommin. Kun hän saa nuhan, joka muilla saattaa mennä nenän vuotamisena ja yskänä viikossa ohi, on hän todella kipeänä.

Refluksin takia hengitysteissä (tai jossain) nuhan seurauksena oleva lima aiheuttaa sen, että kun vauva yskii, hän oksentaa. Eikä ne ole mitään pikkupulautuksia vaan koko vatsan sisältö lentää kirjaimellisesti kaaressa ulos. Vauva oksentaa siis kymmenisen kertaa päivässä ja tätä pahinta vaihetta jatkuu viikon verran. Siitä yleensä yskä alkaa helpottaa ja seuraava viikko oksennellaan enää muutama kerta päivässä.

Ne, joiden lapset ovat sairastelleet vatsatauteja, tietävät millaista sotkua lapsen oksennus saa aikaan esimerkiksi sängyssä, sylissä, sohvalla, matolla ja syöttötuolissa. Ja tätä sitten se pari viikkoa. Ei ole hauskaa vauvalle, sisaruksille eikä vanhemmille. Lääkkeitä ei oikein ole ollut tarjolla, sillä eihän flunssaan lääkkeitä ole. Refluksiin tietenkin on, mutta flunssan aikana tämä yökkäysrefleksi on todella voimakas, joten oksennus lentää surutta. Vauvaa pitää tarkkailla, että ei pääse kuivumaan tai muuten joudutaan sairaalaan tiputukseen.

Meillä on kokemusta eskarin lisäksi vain yksityisestä perhepäivähoidosta, jossa oltiin erittäin tarkkoja siinä, että kipeitä lapsia ei hoitoon viedä. Ja kyllä. Myös ”pikkunuha” luettiin ihan tarttuvaksi taudiksi. Siellä ei mitään epidemioita päässyt syntymään kun lapset tuotiin hoitoon terveinä. Kun nenä alkoi vuotaa, lapsi pidettiin kotona kunnes voitiin sanoa taudin olevan ohi. Yksinkertaista ja toimivaa! Tottakai lapset pöpöjä saavat vaikka mistä, mutta siellä pääasia oli, että terveet lapset pysyivät terveinä ja sairaat saivat sairastaa rauhassa kotona.

Eskarissa ja ilmeisesti päiväkodeissa sekä kouluissa meininki on ihan toinen. Lapset viedään hoitoon vaikka nenä alkaisi vuotaa. Siellä on jostain syystä sellainen käsitys, että kunnalliset hoitopaikat ovat vähän niinkuin sitä varten, että lapset voi aina viedä sinne hoitoon ja täytyy olla todella sairas ennen kuin lapsen (tai oikeastaan vanhemman) on pakko jäädä kotiin.

Minulla on se käsitys, että yleensä taudit tarttuvat eniten juuri niinä ensimmäisinä päivinä. Jotkut jo ennen oireiden ilmaantumista, mutta sillehän nyt ei voi mitään! En siis ymmärrä miksei lapsia pidetä kotona kun ne ensioireet ilmestyvät? Miksi aina odotetaan sitä kuumetta? Itselläni ei nouse oikeastaan ikinä flunssassa kuume, mutta kyllä olo on usein todella kurja taudin ensipäivinä. Voisin jopa kuvitella, että tauti menisi nopeammin ohi eikä edes tulisi sitä odotettua kuumetta kun saisi parannella rauhassa ne ensipäivät.

Olen myös ymmärtänyt, että vastustuskyky on silloin aika heikko kun elimistö parantelee jylläävää virusta. Jos se pitää paikkansa niin silloinhan lapsi saa uuden taudin siihen kylkeen vielä helpommin, parantuminen taas vain pitkittyy ja vanhempien poissaolot lisääntyvät. Uskaltaisin melkein väittää, että kun vanhemmat tosiaan pitäisivät ensimmäiset tartuttamispäivät lapsensa kotona, poissaolot vähenisivät melko nopeasti kun tauteja ei enää kulkeutuisi hoitopaikkoihin yhtä paljoa.

Tiedän kyllä, että yskä ja nuha voivat jatkua monen monta päivää, mutta ilmeisesti virukset eivät tartu enää niin ärhäkästi siinä kohtaa kun taudin huippu on jo selätetty. Omista lapsistani ainakin pystyn sanomaan milloin se tauti on voitettu ja milloin vielä ollaan kipeinä. Pakko myöntää, että kyllä minustakin olisi aivan mahtavaa, että joku hoitaisi meidän lapset kun he sairastavat! On se niin raskasta hommaa, mutta sitä se vanhemmuus on eikä ihan oikeasti vain voi olla sellaista tilannetta, että vanhemman on pakko mennä töihin ja viedä lapsi hoitoon. Ei voi olla sellaista pakkoa.

Ymmärrän, että kaikissa työpaikoissa ei käy, että omasta ilmoituksesta on sairaslomalla pari päivää. Se hankaloittaa tilannetta varmasti, mutta silloin ei kai auta muu kuin lähteä lääkäriin ja saada ainakin se pari päivää lepoa lapselle. Siinä ajassa näkee hyvin, että mihin suuntaan tauti etenee ja pitääkö käydä hakemassa lisää sairaslomaa. Itse olen aina ollut onnekas, sillä töihin on oma ilmoitus riittänyt ja työnantajat ovat ymmärtäneet, että välillä lapset sairastelevat. Näin ei toki aina ole ja se on sääli! Yrittäjillä, joilla tienestit ovat suoraan riippuvaisia omasta työstä, toki on huonompi homma! Mutta oli tilanne mikä tahansa, ei silti sairasta lasta pitäisi hoitoon viedä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että on hyvä kun lapset sairastavat. Ymmärrän pointin kyllä. Siis, että kun elimistö altistuu viruksille niin se pikkuhiljaa oppii miten niitä vastaan puolustaudutaan. Mutta vaikka päivähoitopaikoissa ja kouluissa olisi vain terveitä lapsia, aivan varmasti lapsukaiset saavat niitä pöpöjä silti ihan riittävästi! Eihän tauteja ja pöpöjä ole tarkoitus kokonaan hävittää, mutta joku raja sentään.

Itse yritän ajatella myös muita. Omia lapsia ja muiden lapsia. Vaikka teillä sairastettaisiin kevyesti, silti lapsi ensipäivinä tartuttaa hoitopaikassa tai koulussa muita lapsia ja aikuisia. Meillä sairastetaan vain refluksia, mutta olen usein miettinyt, että kuinka kamalia perusflunssat ym. ovat vakavasti sairaille lapsille. Heidän sisaruksensa niitä varmasti kuitenkin koulusta ja päiväkodista kantavat kotiin. Silloin voi olla hengenlähtö lähellä kun flunssan jälkitautina on vuorossa keuhkokuume.

Kuitenkin myös se pikkunuha tarttuu! Kyllähän sen siitä jo tietää, että jos koko perhe on nuhassa niin hyvin on tarttunut. Ei sitä tarvitse laittaa muille enää jakoon sillä tosiaan kaikki eivät sairasta näitä pieniä nuhiakaan ihan kevyesti. Ja en nyt todellakaan tarkoita, että kenenkään täytyy olla kotona kahta viikkoa, jos nenä edelleen vuotaa, lapsi on muuten tervehtynyt ja voi hyvin.

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)