Maailman tuskallisin asento

 

Lähtökohtaisesti haluan ajatella niin, että raskaus (normaaliraskaus!) ei ole sairaus tai este tehdä asioita, joita muutenkin tekee. En halua tehdä raskaudesta numeroa. Etten pysty siihen tai tähän ja että minut pitäisi ottaa jotenkin erityisesti huomioon. Minun mielestäni raskaus on luonnollinen asia, joka ei estä minua tekemästä oikeastaan mitään mitä normaalisti tekisin.

Okei, juoksulenkkejä ei tarvitse tehdä eikä mahallaan maata, mutta siis ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan? Siinähän nämä raskaudet ovat menneet kaiken muun normaalielämän ohella! Lääkärin määräykset ovat tietenkin asia erikseen ja niitä pitää noudattaa kuten myös raskausajan ruokavaliota. Mutta yleisesti ottaen, en ole kokenut olevani sairas vaan raskaana.

Minulla on nyt tämä kolmas raskauteni edennyt viikoille 32+2 ja pakko myöntää, että ei tämä enää taidakaan ihan yhtä kevyesti mennä loppuun saakka kuin kaksi ensimmäistä menivät. Sofiaa odottaessani minua ei vaivannut mikään muu kuin turvotus! Se raskaus meni kyllä todella kevyesti. Aleksanteria odottaessa vaivana olivat loppuraskaudesta viiltävät liitoskivut ja jossain vaiheessa lapsiveden määrää jouduttiin tarkkailemaan, mutta onneksi se normalisoitui. Kuitenkaan en voi sanoa, että oloni olisi ollut mitenkään tuskallista tai hankalaa kokoajan.

Mutta nyt. Minulla siis oli alkuraskaudessa se hematooma, puuttuu yksi napaverisuoni, jonka takia juostaan kontrolleissa, liitoskivut tuntuvat repivän minua kahtia joka askeleella, alavatsaan sattuu ihan kuin se repeäisi kun kävelee ja ristiselkä on kokoajan kipeä. Huomaa todellakin, että on meneillään kolmas raskaus ja kroppaa koetellaan! Koen kuitenkin olevani hyvässä kunnossa enkä todellakaan anna vaivoilleni periksi tai rupea valittamaan, mutta tosiaan, kolmas raskaus ei näköjään enää menekään niin kevyesti. Ja olenhan tietenkin vanhempi kuin aiemmissa raskauksissa! Sekin tuo omat lisärasitteensa muutenkin koville joutuvalle kropalle.

 

 

Tämä asento on silkkaa tuskaa! Meinaa taju lähteä siitä ristiselän kivusta kun menee ihan vain selälleen makaamaan eikä jalkojen nostaminen 90 asteen kulmaan ainakaan helpota pätkääkään. Tässä kun nostaa lantiota lattiasta sentin ilmaan, rutisee ristiselässä ja tähtiä näkyy silmissä. Ihan hullua, että pystyn tekemään edelleen vaikka mitä jooga-asanoita, mutta kun menee selinmakuulle, meinää pyörtyä kivusta! Kai vauva siellä sitten jotenkin painaa niin ikävästi, että ristiselkä on jatkuvassa jumissa ja sen venyttäminen masun kanssa on äärimmäisen hankalaa.

 

 

Olen pitänyt tiukasti kiinni jokapäiväisestä joogatuokiostani, sillä vaikka kuinka liitos- ja ristiselkäkivut vaivaavatkin, auttaa jooga. Se helpottaa oloa sekä poistaa turvotusta laittamalla nesteet liikkeelle ja pitää kroppaa edes jonkunlaisessa kunnossa. Puhumattakaan siitä hyvästä olosta, joka sen jälkeen tulee! Joogatessa olo on loistava vaikka välillä masu rupeaakin olemaan tiellä. Kunpa voisi vain joogata kaikki päivät. ;)

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)