Matoton olohuone
Mä oon nyt pari päivää fiilistellyt matotonta olohuonetta! Syy siihen matottomuuten on kaikkea muuta kuin fiilistelyn arvoinen. Leo oli hypännyt irti pöydästä jääneen tuolin kautta ruokapöydälle ja syönyt Sulon kanssa kaksi rasiallista xylitol-pastilleja. Arvaatte varmaan, että oksennusta riitti sitten ihan joka lähtöön.
Ihan tuntuu kesältä kun ei ole mattoa! Aleksanteri on myös tyytyväinen kun ei ole mattoa hidastamassa menoa. Nyt hän ei ole myöskään saanut kaadettua noita pöytiä kun matto ei ole ollut pöydän jalkojen alla ryntyssä vaan pöydät liikkuvat lattialla tosi kivasti. Huh huh! Tänään oon kantanut karjuvan ja tärisevän minimiehen varmaan sata kertaa pois pöytiä rynkyttämästä. Ja samantien uusiksi. Hirvee mielenosoitus taas kun kantaa pikkupojan pois pöydän kimpusta.
Kyllä meillä on ollut molemmilla lapsilla sitä temperamenttia ja omaa tahtoa ihan ensimmäisistä viikoista lähtien. Ja kärsivällisyyttä ei ole kyllä näille kahdelle osunut tippaakaan. Mutta toisaalta, ihmehän se olisi, jos sitä temperamenttia tai kärsimättömyyttä ei löytyisi kun eihän tässä auta muu kuin katsoa peiliin ja puolisoon. Kumpikaan meistä ei ole mitenkään helppoja ja tasaisia perusluonteiltaan! Mitäpä muutakaan sitä voisi näiltä geeneiltä odottaa. Sitä niittää mitä kylvää. Todellakin!
Meillä siis on siirrytty yksiin päiväuniin Aleksanterin kanssa ja ne ovat kestoltaan maksimissaan puolitoista tuntia ja minimies on tosiaan 11,5 kk vanha. Yöllä syödään noin kolme pullollista maitoa, joten en voi oikein puolustella päikkäreiden lyhyyttä pitkillä yöunillakaan. Ne siis ovat yhteensä noin 12 tuntia niillä suurinpiirtein kolmen tunnin välisillä yösyömisillä.
Mentiin eilen illalla siinä yhdentoista maissa Topin kanssa nukkumaan ja Aleksanteri heräsi siinä samalla karjumaan maitoa. Ajateltiin koittaa, että rauhoittuisiko pikkuherra ilman. Rauhottui aina syliin päästessään, mutta jatkoi hysteeristä karjuntaa samantien kun laski hänet takaisin sänkyyn. Sitä tehtiin jonkun aikaa, mutta toinen oli päättänyt huutaa niin kauan, että sai maitoa, joten näki paremmaksi vaihtoehdoksi karjua niin kovaa, että tuli sitten ihan kunnon oksennus. Jep! Ei muuta kuin siivoamaan ja maitopullo huuleen. Kumpulassa ei olla vielä valmiita vieroitukseen! Ei todellakaan.
Muistan kun Sofia vieroitettiin tuttipullosta joskus vajaa parivuotiaana. Hän lopetti siihen paikkaan maidonjuonnin kokonaan! Jos ei tipu maitoa pullosta, ei sitä juoda sitten muualtakaan. Ei muuta kuin kalkkitabletit kehiin! Tänäkään päivänä neiti ei juo maitoa. Piimää sen sijaan! Yösyömiset Sofia muuten lopetti ihan itse. Tosin hän söi vauvana nukkuessaan tuttia, joten hänet sai yöllä sillä rauhoitettua. Aleksanteri kun ei sitä syö, on rauhoittelukeinot yöllä melko vähäiset! Siinä ei mitkään taputtelut ja tassuttelut auta kun minimies tahtoo maitoa. Unipupukin lentää kaaressa pinniksen laidan yli!
Tulipas tästä nyt temperamenttipainotteinen postaus. Näitä kun riittäisi vaikka millä mitalla! Mutta tarkoitus oli vain kertoa, että olen täällä fiilistellyt kesäisen kevyttä, matotonta olohuonetta!