Mitä laittaa sivupöydille?

 

Olen vähän sellainen, että mielestäni pöydällä kuin pöydällä pitää olla jotain. Pöytä ei vaan voi olla tyhjänä. Mutta sitten toisaalta taas minua ahdistaa, jos pöydillä pyörii epämääräisiä tavaroita, joita kukaan vain ei ole viitsinyt viedä paikoilleen. Näitä tavaroita varten meillä on muuten edelleen käytössä, kovassa käytössä, törkykori (lisää täällä). Sen sisältöä ei muuten varmaan kukaan ole tyhjännyt pitkiin aikoihin, mutta kummasti sinne silti sitä tavaraa edelleen mahtuu. Pikkusen meidän olohuoneessa on muuten nykyään eri näköistä kuin tuolloin törkykorin saapumisen aikoihin! Täällä aikalailla tämänhetkinen tilanne.

Olohuoneen uudelleenjärestelyiden jälkeen sohvan viereinen, ihanan keltainen apupöytä oli vailla sitä jotain. Aikani asiaa mietittyäni, keksin laittaa pöydälle vähän sisustuskirjaa, kalenteria ja lasinalusia. Lasinaluasia, joita kukaan ei muuten koskaan käytä, mutta joita ei voi poiskaan heittää, sillä olen saanut ne tuliaisksi Vietnamista. Olohuone tuntuu heti paljon viihtyisämmältä kun pöydällä on vähän jotain. Voi olla, että syksyn ja pimeiden iltojen tullen täytyy hankkia siihen joku pöytävalaisinkin.

 

 

Lapsiperheessä on tärkeää, että pöydillä majailevat tavarat kestävät lasten käsittelyä. Divaanin viereisellä, samanlaisella, sivupöydällä olevat mehikasvit ovat esimerkiksi kokeneet kovia lasten käsittelyssä ja kestäneet meillä yllättävän hyvin. Yksivuotias repii ne harvase päivä juurineen päivineen ruukuista ja pikkupoika katkaisi jokin aika sitten toiselta kasvilta latvan (vai mikä nyt ikinä nimeltään onkaan). Siinä ne kuitenkin edelleen ovat. Pronssisessa kynttilälyhdyssä ei myöskään voi pitää kynttilää kun pienemmät lapset ovat sitä kynsimässä alta aikayksikön.

 

 

 

Tärkeää lapsiperheen kasvien kohdalla on muuten se, että ne, joihin lapset pääsevät käsiksi, eivät ole myrkyllisiä. Lapsista kun ei koskaan tiedä mitä keksivät suuhunsa laittaa tai silmiinsä hieroa. 

 

-R