Miten meillä herätään?
Kirjoittelin eilen, että meillä nukataan nykyään yleensä ottaen hyvin. No, miten meillä sitten herätään? Ei aina ehkä niin kovin hyvin, myönnetään. Ilmeisesti minä ja lapset emme varsinaisesti ole aamuihmisiä, sillä aamut ovat meillä usein todella tahmeita ja hitaita!
Aleksanteri herää yleensä seiskan – puoli kasin paikkeilla. Joskus aiemmin, mutta ei kyllä koskaan myöhemmin. Se on kieltämättä ihan kiva aika herätä. Ehditään yleensä nopeasti nähdä Topiakin ennen kuin hän lähtee ennen kasia töihin ja kerkeän hyvällä tuurilla käydä vessassa ja pestä hampaat niin, että Topi pitää Aleksanteria. Pikkumiestä ei siis voi ajatellakaan laittavansa lattialle tai sohvalle ainakaan tuntiin heräämisestä! Siitä seuraisi armoton raivokohtaus, joka pilaisi koko loppuaamun.
Sofia herää melkeinpä aina samaan aikaan Aleksanterin kanssa tai sitten ehkä vartin myöhemmin ja kömpii yläkertaan. Jos Topi on ehtinyt jo lähteä, on Sofiakin kiukkuinen. Jos Topi on vielä kotona, sujuu Sofiankin herääminen mukavammin. Neitikään ei tykkää, jos aamulla on kiire vaan hän haluaa myös herätä hitaasti. Aamu alkaa Pikku-Kakkosella sohvalla ja sen jälkeen voidaan vasta puhua hammaspesusta! 😉
Aleksanteri kainalossa haen kupin kahvia, mukillisen maitoa sekä leivän tai banaanin sohvapöydälle, jollei Topi kerkiä kotona ollessaan niitä siihen jo meille laittaa minun ollessa hammaspesulla. Minun aamuni ei lähde käyntiin ilman kahvia eikä Aleksanterin ilman maitoa ja pikkupurtavaa. Topi tosiaan lähtee ennen kasia, yleensä puolen jälkeen, töihin ja siinä me kolme sitten istumme sohvalla, katselemme lastenohjelmia, juomme kahvia ja maitoa sekä syömme vähän leipää tai banaania. Aleksanterilla on yleensä tässä vaiheessa vielä unipussikin päällä! Sitäkään ei sovi mennä riisumaan liian aikaisin. ;)
Topi on joko sytyttänyt takkaan tulen kun on herännyt tai sitten minä teen sen hetken päästä. Siihen Aleksanteri antaa normaalisti luvan, koska hän tykkää kun takassa on tuli! Sen aikaa hän istuu nätisti sohvalla tai auttaa minua sytytyshommissa.
Suurinpiirtein puoli ysin aikoihin alkaa Aleksanteri olla jo sillä tuulella, että suostuu touhuilemaan omiaan sen aikaa, että saan aamupuuron keitettyä ja valmiiksi pöytään. Sofiankin hampaat saadaan tässä välissä pestyä ja aamupala pöytään hänellekin. Joskus puuro maistuu pikkumiehelle hyvin, joskus ei mene kuin muutama lusikallinen. Sofia ei tykkää lainkaan puurosta enkä ole häntä jaksanut pakottaakaan sitä syömään vaan tarjoan hänelle jugurttia ja muroja sekä leipää.
Kuten kuvista näkyy, aamuisin ei ole mikään huima fiilis meidän kodissa! :D Mutta kyllä porukka siitä aamupalan ja vaatteiden vaihdon jälkeen piristyy ja alkaa touhut luistamaan. Sofia ja Aleksanteri leikkivät ja touhuilevat aivan ihanasti keskenään. Tosi hienoa! Mäkin saan yleensä tässä välissä vaatteet päälle ja meikit naamaan ja voidaan ruveta suunnittelemaan, että mitä tehdään. Ulkoillaanko, lähdetäänkö kyläilemään, mennäänkö ostoksille vai tuleeko meille leikkikavereita vierailulle?
Maanantai-aamut ovat meillä ne kaikkein hektisimmät kun Sofian kanneltunti ja muskari alkaa jo puoli kympiltä eli minun pitää saada koko joukko valmiiksi niin, että päästään varttia yli ysi pihasta lähtemään. Kertaakaan en ole tainnut siinä vielä onnistua, mutta yritys on kova joka viikko! Aleksanterin kanssa odottelemme yhteensä tunnin muskarin aulassa muiden vanhempien ja pikkusisarusten kanssa. Sofialla on siis kanneltunti (15 minuuttia) ennen varsinaista muskaria, joka kestää 45 minuuttia. Pikkuveljelle iskee yleensä nälkä siukkua odotellessa ja hän tulee hoitokassille, jossa on mukana välipalaksi smoothie tai hedelmäsose.
Viikonloppuisin on ihanaa heräillä koko perheen voimin sohvalla!
Aamut siis on meillä välillä vähän hankalia, mutta kun ei yritä toimia liian kiireellä vaan antaa lasten heräillä kaikessa rauhassa, säästyy ylimääräiseltä draamalta! ;) Ja toisaalta, tässähän sitä kotona ollaan eikä vielä ole aamuisin maanantaita lukuun ottamatta kiire minnekään, joten voimme heräillä ihan kaikessa rauhassa ja lähteä liikkeelle sitten kun kerkiämme.
-R