Omat vaatteet
Mä en ole ihan vielä sisäistänyt sitä, että ihan oikeesti mulle mahtuu omat vaatteet! Tämä ihme tapahtui varmaan siinä Aleksanterin ollessa neli-viisikuinen. Meinasin kirjoittaa, että se tapahtui ihan itsekseen, mutta sitten aloin miettimään, että ei muuten tasan tapahtunut! Aleksanterin ollessa kolmen kuukauden, aloin taas tanssimaan kolme kertaa viikossa ja päivisin tulee syötyä aika vähän ja terveellisesti.
Niinkään en ollut suunnitellut aloittavani reenaamista vaan se tapahtui ikään kuin vahingoissa. Teija laittoi minulle viestiä samana päivänä kuin syyskausi alkoi, että miksen ole ilmoittautunut tunneille. Sofian kyllä olin ilmoittanut lastentanssiin ja olen siis itse tanssinut Teijalla 4-vuotiaasta asti. Mietin sitten kaksi sekuntia ja vastasin, että tulen! Ja jos en löydä tossujani, tulen sukilla. Ajattelin, että tanssiminen tekisi pääkopalle hyvää! Samalla kysäisin, että mitäs muita tunteja olisi. En tiedä miksi minulle aina käy niin, että kun aloitan baletin, haalin aina vaan lisää ja lisää tunteja. Kai se tanssiminen on vaan minulle niin tärkeää,
Tällä hetkellä siis minulla on maanantaisin baletti, sen perään jazz ja keskiviikkoisin dance mix. Melko omituista siis olisi, jos kiloja ei olisi lähtenyt ja kroppa ei olisi alkanut palautumaan kun tunnit ovat melkomoista rääkkiä. Lisäksi Sofialla ja minulla on tiistaisin temppukoulu ja sitten torstaisin vielä Sofian baletti. Ohjelmaa siis riittää! Haluaisin vielä ottaa nykytanssin ohjelmaan, mutta tunti olisi tiistaisin ja meillä on silloin juuri se temppukoulu Sofian kanssa. Siitä en kyllä luovu niin pitkään kun Sofia siellä haluaa käydä!
Kyllä raskaus vielä kropassa tuntuu ja näkyy vatsalihasten heikkoutena vaikka synnytyksestä on jo melkein 8 kuukautta. Olen kuitenkin todella tyytyväinen tämänhetkiseen kuntooni ja odotan innolla milloin vartaloni on täysin ennallaan! Molemmat raskaudet ovat olleet hyvin hellävaraisia vartalolleni vaikka maha on ollut molemmista aivan valtava! Kuitenkin esimerkiksi raskausarvilta olen säästynyt kokonaan. Sofia syntyi kiireellisellä sektiolla, mutta onneksi leikkausarpi on todella, todella matalalla eli se ei edes näy alushousujen alta.
Minulla on aina ollut vahvat jalat ja pienenpi ylävartalo, mutta siihen olen ollut aina tyytyväinen eikä minulla ole nytkään mitään tarkoitusta sitä muuttaa. Haluan kuitenkin kiinteyttää vatsani entiselleen! Se on tietenkin hieman hidas prosessi kun siihen ei panosta aivan täysillä. Uskon kyllä, että nuo tanssitunnit saavat senkin hoidettua ajan kanssa. Mitään stressiä en siitä aio ottaa vaikka välillä vatsanseutu ärsyttääkin. Minun mahani on aina muutenkin ollut sellaista helposti turpoavaa sorttia. Kun syön mahan täyteen, näyttää, että olisin kuudennella kuulla raskaana, jossen vedä mahaa sisään. Myös aina tiettyyn aikaan kuusta se pullahtaa esille. Raskaudet ovat myös näkyneet samantien! Turha yrittää enää saada housuja kiinni ensimmäisen kuukauden jälkeen.
Ikeaan lähdössä. Melko tyytyväinen tähän!
Lähdimme eilen Ikeassa käymään (oli meinaan pari muutakin liikkeellä) ja kuinka ihanaa olikaan taas muistaa, että voi vetää omat vaatteet ylleen. Ei tarvinnut lähteä legginseissä ja trikoovaatteissa. Jotenkin kotona kun on päivät niin ei tosiaan tule muita käytettyä kun ne ovat niin mukavat päällä! Tuntuu hyvältä olla jo taas hieman tyytyväisempi itseensä. Minulle vaa’an lukema ei niinkään ole tärkeä vaan se, että tuntuu hyvältä ja mahtuu omiin vaatteisiinsa. Olen ehkä sitten pinnallinen, mutta en voi hyvin, jos en ole vartalooni tyytyväinen.
Ymmärrän siis aivan täysin niitä äitejä sekä naisia ja miehiä, jotka eivät ole onnellisia, josseivat ole sinut vartaloidensa kanssa. Ymmärrän täysin, miksi äidit haluavat päästä raskauskiloistaan eroon ja saada kroppansa kuntoon. Toisaalta taas arvostan myös sellaisia ihmisiä, joita ihan oikeasti oma ulkonäkö ei niin kiinnosta, mutta silti ovat täysin onnellisia ja tyytyväisiä itseensä! Minusta ei siihen ainakaan tällä hetkellä olisi, mutta se on varmasti todella vapauttavaa.
Tulipas tästä nyt sitten melkoinen vuodatus. Ei ihan ollut tarkoitus, mutta lähti näköjään käsistä! Toivottavasti en loukkaa ketään kirjoituksellani tai kuulosta omahyväiseltä. Se ei todellakaan ole tarkoitukseni!