Hämmentävä ja ristiriitoja täynnä

”Hämmentävä ja ristiriitoja täynnä.” Näin kuvailtiin yhtä kommenttiani. Alkoi ihan naurattaa kun tajusin, että minä todellakin olen juuri noita asioita. Olen luotettava, uskollinen, kiltti,  mutta voin olla myös ilkeä, jos minulle ollaan ilkeitä ja moraalini saattaa joskus olla kyseenalaistettavissa, jos tarkoitus on hyvä. Tykkään materiasta, mutta inhoan leuhkivia ihmisiä. Rakastan laittautua ja pitää itsestäni huolta, mutta inhoan ihmisiä, jotka luulevat olevansa täydellisiä. Uskon, että pystyn mihin vain, mutta tiedän, että se ei ole totta. Olen tyytyväinen itseeni, mutta muutama asia minussa häiritsee silti. Lista voisi jatkua varmaan loputtomiin!

Menin sitten kirjoittamaan oman mielipiteeni koskien miesten ja naisten eroja yhden blogin kommenttivyöryyn. Siis kommenttini koski miesten ja naisten eroja työnteossa. Virhe! Toinen, mitä ei luonnollisesti ymmärretty, oli se, että en aio antaa poikani pukeutua mekkoon (jos hän joskus niin haluaisi) vaan vihjailtiin, että pelkään poikani kasvavan homoksi, jos annan hänen pukeutua mekkoon. Jep jep. Sinänsä hassua, koska minä olen sitä mieltä, että en pysty lapsestani homoa tai heteroa kasvattamaan. No joo, itse yritän aina olla suvaitsevainen! Niin myös nyt. Jokainen saa ajatella mitä haluaa!

Kannattaisi varmaan joskus miettiä, että millaisessa ympäristössä sitä kommenttinsa julkaisee. Jos ei jaksa ottaa p*skaa niskaan, kannattaa joko olla samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa tai sitten olla kommentoimatta. Ihan vinkkinä vaan! Meinasin jo tänään tehdä saman virheen toistamiseen, mutta sitten muistin olla kommentoimatta. En jaksanut ottaa riskiä! Ei siellä minua kuitenkaan olisi ymmärretty vaan olisi oltu suvaitsemattomia mielipiteitäni kohtaan. Usein huudetaan suvaitsevaisuuden perään, mutta unohdetaan, että itsekin pitäisi suvaita se, että kaikki eivät ajattele asioista samalla tavalla.

Mutta siis joku ihana Vierailija julkaisi tälläisen Tiede -lehden lartikkelin koskien miehen ja naisen aivoja. Mielenkiintoista luettavaa. Kannattaa lukea! Itse luin ihme kyllä ihan koko artikkelin. 😉 Mutta siis miehen ja naisen aivot voivat todellakin olla erilaiset ja artikkelin mukaan mielelläkin on sukupuoli! Hetken jo kommenttien sadellessa, mietin, että olenko oikeasti ainoa, joka on sitä mieltä, että tytöt ja pojat sekä naiset ja miehen ovat erilaisia, mutta onneksi sitten luin tuon jutun. Tässä muutamia lainauksia artikkelista:

” Toisaalta esimerkiksi aivorakenteiden suhteelliset kokoerot saattavat merkitä, että miehen ja naisen aivot työskentelevät ainakin joissakin asioissa eri lailla. Vaikka näin olisi, ne voivat silti päätyä samaan tulokseen. Kalifornian Irvinen yliopiston psykologian professori Richard Haier on kollegoineen huomannut, että yhtä älykkäiden ja tehtävistä tismalleen yhtä hyvin suoriutuvien miesten ja naisten aivot voivat olla anatomisesti erilaiset.Haierin kokeisiin osallistuneilla miehillä harmaan aineen osuus älyyn kytkeytyvillä aivoalueilla oli keskimäärin 6,5 kertaa suurempi kuin naisilla, joilla taas valkean aineen osuus oli kymmenen kertaa suurempi kuin miehillä. Miesten äly näyttää siis nojaavan hermosolujen runko-osiin ja tuojahaarakkeisiin, naisten taas pääasiassa viestien vaihtoon erikoistuneisiin viejähaarakkeisiin. (Edit: kappaleeseen lisätty lehdestä pois jääneet sanat)”Yhtäläinen suoriutuminen viittaa siihen, että evoluutio on kehittänyt yhtä älykkääseen käyttäytymiseen kahdenlaiset aivot”, Haier summaa NeuroImage-lehdessä.”

Kuinka hienoa! Tätä yritin sanoa, mutta huudettiin vaan vastaan, että miehet ja naiset ovat ihan samanlaisia (ei tasa-arvoisia vaan samanlaisia). Minun mielestäni olisi kannattavampaa keskittyä tasa-arvoon ja suvaitsevuuteen eikä siihen ihme unisex-hössötykseen. Minun mielestäni unisex ja tasa-arvo eivät ole sama asia!

 

”Päälakilohkon avaruudellista hahmottamista hoitava alue on miehillä suhteellisesti suurempi kuin naisilla. Tämä voi selittää, miksi miesten on helppoa pyöritellä esineitä mielessään ja miksi he navigoivat arvioimalla suuntia ja välimatkoja, kun naiset löytävät perille omalla tekniikallaan: hyödyntämällä maamerkkejä. Niiden muistamista voi tukea hippokampus, joka on naisilla suhteellisesti suurempi kuin miehillä. Keskeinen muistirakenne näet kytkeytyy myös ympäristön hahmottamiseen.”

Aika upeaa myös tämä! Aivot toimivat eri tavalla, mutta kuitenkin lopputulos on sama. Ja pakko minun ainakin on myöntää, että usein miehet hahmottavat esimerkiksi esineet ja rakenteet paremmin kuin minä. Vaikka itse koen, että hahmottamiskykyni on suhteellisen hyvä, isäni ja mieheni aika usein minut siinä päihittävät.

 

”Rotta- ja apinakokeiden perusteella sukupuolten stressinkäsittelyssä on eroa. Krooninen stressi vaurioittaa hippokampuksen hermosoluja uroksilla, muttei naarailla. Sen sijaan akuuttia stressiä uros kestää paremmin. Tästä on saatu viitteitä myös ihmisillä.”

Tuota nyt ei ehkä ihan pystytä yleistämään, mikäli ei eläinkokeita pidetä täysin ihmisiin sovellettavina! Itse voisin kyllä uskoakin, että tässä on jotain perää.

 

”Toiminnalliset magneettikuvaukset osoittavat, että miehet reagoivat emotionaalisiin ärsykkeisiin yhtä lailla mutta eri tavalla kuin naiset. Esimerkiksi onnelliset tai pelästyneet kasvot aktivoivat miehellä oikean mantelitumakkeen, naisella vasemman. Miehet myös muistavat tunteisiin vetoavasta materiaalista eri asioita: miehille jää parhaiten mieleen tilanne, naisten aivot kirjaavat yksityiskohtia.”

Tämän tunnepuolen kanssa tulee painittua ja usein! Niin töissä kuin kotonakin.

 

”Kun puhe kääntyy aivojen anatomiasta aivojen kemiaan, sukupuolten väliset erot näyttäytyvät kokonaan toisessa valossa. – Sukupuoli vaikuttaa aivoihin niin laajasti, ettei sitä voi sivuuttaa ilman että koko neurotiede vaarantuu, tähdentää Kalifornian yliopiston neurobiologian dosenttiLarry Cahill.Miesten ja naisten aivot tuottavat useita välittäjäaineita – serotoniinia, dopamiinia, asetyylikoliinia, gamma-aminovoihappoa, vasopressiiniä, opioideja ja monoamiineja – eri määriä. Tämä voi selittää, miksi miehillä ja naisilla on erilainen alttius erilaisiin mielenterveyden häiriöihin. Miksi naiset kärsivät miehiä useammin masennuksesta ja miehet naisia useammin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä ADHD:stä?Tutkijoita kiinnostaa myös, miksi sukupuolet reagoivat keskimäärin eri tavoin joihinkin lääkeaineisiin.”

Mitä tähän nyt sanoisi?! Miehet ja naiset ovat erilaisia.

 

”Hoitoja ajatellen monet tutkimukset tutisevat perustallaan, sillä niissä on käytetty vain uroseläimiä – käytännön syistä: tuloksia on helpompi analysoida, koska niitä eivät vaikeuta hormonivaihtelut.”

Hemmetin hormonit.

 

Varhaislapsuuden leluvalinnat ovat selvästi sukupuolittuneita. Tytöt kiinnostuvat hoivaleikeistä, pojat taas kaikesta, mikä liikkuu. Pojat ovat myös tyttöjä fyysisesti aktiivisempia. Sama ilmiö on havaittu apinanpoikasilla, joten eroa ei selittäne yksinomaan sosiaalinen kulttuurimme.”

Kovasti yritetään väittää, että tytöt ja pojat eivät olisi erilaisia, mutta tämä taas puhuisi sitä oletusta vastaan. En siis ole täysin hullu kun väitin, että meidän tyttö ja poika todellakin ovat erilaisia.

 

 ”Aivojen sukupuolierot ovat selvät ja aiheuttavat todennäköisesti myös kognitiivisia eroja, koska aivoillammehan me ajattelemme, tunnemme, liikumme ja toimimme”

 

Lainaukset: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/miehen_aivot_naisen_aivot

Kauneus Oma elämä Mieli Meikki

Pojat on poikia ja tytöt tekee lisää

Somessa kuohuttaa tällä hetkellä ”tyttöjen ja poikien” värit. Jokainen tämän postauksen avannut varmasti tietää mistä on kyse. Mä innostuin kirjoittamaan oman, aikalailla eriävän mielipiteeni, kun Puutalobabyn kommenttiboksi räjähti taas kerran. Jos et jaksa lukea koko postaustani, lue edes viimeinen kappale, kiitos!

Mutta siis minulla ei ole tytöistä ja pojista kokemusta kuin vain tämä reilu vuosi. Sitä ennen ajattelin, että sanonta ”pojat on poikia” on täyttä puppua. Eihän nyt pikkuvauvat poikkea toisistaan muuten kuin niiden kuuluisien elimiensä perusteella. Väärässä olin. Muistutan nyt edelleen, että kirjoitan tätä vain vuoden kokemuksella. Sitä ennen äitiurani rajautui vain kolmivuotiseen kokemukseen tytön kanssa kasvamisesta.

Sofialla oli vauvasta asti sekä ”tyttöjen” että ”poikien” leluja ja vaatteita. Saatoin ostaa niitä ihan osastoon katsomatta. Eikä minua häirinnyt, eikä häiritse vieläkään, että niillä nyt on tyttöjen ja poikien osastot. Mitä sitten? Minulla ja tytölläni (tulee olemaan) sen verran itseluottamusta, että voimme ostaa vaatteita ja leluja myös poikien osastolta. Samoin kuin voimme ostaa niitä Tokmannilta tai Prismasta. Ei tarvi olla Gugguuta tai muuta. Eikä siis tarvi olla tyttöjenkään osastolta.

Tyttövauva oli rakenteeltaan siro, linnunluinen, hento. Kasvot olivat kuin nukella. Tyttönukella. Vain lettisaparot puuttuivat. Kuitenkin Sofia-vauva rakasti olla papan kyydissä traktorissa ja ruohonleikkurissa, leluina toimivat työkalut ja vaaleanpunaiset pehmolelut sulassa sovussa. Ikinä en ajatellut, etteikö tytölle voisi ostaa työkalupakkia tai polkutraktoria! Ihan yhtä hyvin kuin vauvanuken tai nukkekodin. Sofia-vauvan leikkiminen oli hyvin rauhallista. Mikään ei siis hajonnut tai toisinsanottuna mitään ei siis hajotettu.

No, Aleksanteri oli heti syntymästään saakka aivan pojan näköinen ja rakenteinen vaikka olikin pienempi kuin siskonsa. Leveät hartiat, kapea lantio ja väärät sääret! Vähän kun minimies kasvoi, tuli hän aina vaan rotevammaksi, vaikkei miten isokokoinen ollutkaan. Kädet ovat suuret ja kasvot, ne ovat niin poikamaiset kuin vain voi olla!

Aleksanteri leikkii siskonsa vanhoilla leluilla. Uusia leluja on tullut lahjaksi ja valinta on ollut helppo: autoja ja koneita. Se on jännä, että ensimmäistä kertaa kun Aleksanteri sai leikkiauton käteensä, tiesi hän miten pyörät pyörivät. Kun hän makasi vatsallaan lattialla, ”ajeli” hän autolla. Vaikka Sofialla oli vauvana aivan samat edelletykset ja samat lähtökohdat, ei hän autoilla tykännyt leikkiä.

Aleksanteri tosiaan on hulluna autoihin, traktoreihin ja koneisiin. Kaikki pärisevä on parasta! Auto kädessä kontataan ja ajellan pitkin taloa. Kuola lentää kun niin pärisee! Kaikkialla hän näkee vain autoja ja koneita. Vaikka tosiaan Aleksanterillakin on tarjolla nukkeja ja muita tyttöjen leluja, ei ne jaksa kiinnostaa niinkuin poikien lelut. Tottakai mielenkiinto herää ja hetkeksi pitää päästä tutkimaan, että millä siukku leikkii, mutta kyllä sieltä taas autolaatikolle palataan.

Papan traktorin kyyti on ihan parasta! Sielläkin pitää tarttua rattiin ja päästä itse ajamaan. Muutenkin poika on rämäpäinen ja varomaton. Toki on myös olemassa rämäpäisiä tyttöjä, mutta ainakin ne mitä minä olen nähnyt, ovat ihan tytöiksi tunnistettavissa liikkumisen ja olemuksen perusteella. Se olemus on juuri se, joka erottaa meillä ainakin tytön ja pojan toisistaan. Sitä on ehkä vaikea selittää, mutta ovat aivan erilaisia.

Ymmärrän toki, että lapset ovat eriluonteisia yms. mutta niiden havaintojen perusteella, joita olen omieni ja tuttavieni lasten perusteella tehnyt, ovat tytöt ja pojat erilaisia. Joskus olen kuullut sanottovan, että tytöt ovat hankalampia kuin pojat. Siihen en vielä oikein osaa ottaa kantaa kun nyt vasta Aleksanteri alkaa olla siinä iässä, että kommunikointi on helpompaa. Tytön kohdalla voin ainakin sanoa, että on ollut todella tarkkaa heti reilu yksivuotiaasta saakka, että mitä vaatetta puetaan päälle ja mistä astiasta syödään ja mitä. Jännä nähdä, onko pojalla mitään väliä millään tälläisillä asioilla!

Mutta mitäpä jos Aleksanteri jonain päivänä vaatii saada pukeutua pinkkiin prinsessamekkoon ja lähteä se päällä kauppaan? Olen sen verran ahdasmielinen ja vanhanaikainen, että minun mielestäni mekot ovat tyttöjen vaatteita. Miksi? Sitä en tiedä, mutta niin vain on. Tottakai annan koittaa mekkoa ja leikkiä naamiaisia tms., mutta antaisinko oikeasti lähteä siinä kauppaan? Tappakaa mut, mutta en. En antaisi.

Yritin miettiä tilannetta toisin päin. Onko pojilla mitään vaatetta, mikä päällä tyttö ei voisi lähteä kauppaan? Ei ole. Mistä (muusta kuin ahdasmielisyydestäni) tämä mahtaa johtua? En tiedä, mutta niin vain on. Mekko kuuluu tytölle. Mutta onko tytön pakko pukeutua mekkoon? Ei ole. Juhliinkin voi lähteä muussa asussa kuin mekossa. Jännä homma! Poika ei saa pukeutua mekkoon eikä tytön ole pakko. Pitäisikö mekko poistaa?

Sitten niihin väreihin. Minun mielestäni ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä. Ei vain ole. Poikien vaatteet voivat olla pinkkejä ja tyttöjen sinisiä. Tai toisin päin. En itse ole ainakaan koskaan jättänyt ostamatta vaatetta sillä perusteella, että se olisi tyttöjen tai poikien värinen. Malli on eri asia! En ehkä kuitenkaan poikaani pukisi mihinkään pitsisiin vaatteisiin vaikka ne olisivat minkä värisiä. Niin ahdasmielinen mä olen.

Mutta musta tuntuu vähän, että tämän kohun pointti on unohtunut kokonaan. KETÄÄN EI JUMALISTE SAA KIUSATA!! Ei mistään syystä. Jos joku haluaa kulkea mekko päällä – oli sitten tyttö tai poika, nainen tai mies, kissa tai koira – on hänellä siihen oikeus eikä se kuulu meille muille sitten pätkän vertaa. Ja aikuiset ihmiset! Oikeesti. Kuinka tyhmiä voimmekaan olla? Meidän vanhempien tehtävä on opettaa lapsillemme, että erilaisuus on rikkaus ja ketään ei kiusata. Ei ole siihen mitää aihetta – ei mitään syytä. Ei vaikka äiti olisi kuinka ahdasmielinen. Ei.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Lapset Syvällistä