Saranda kirjoitteli missä tilanteissa oli syönyt sanansa. Siitä intoutuneena rupesin miettimään tilanteita, joissa minä olen kasvatusperiaatteni heittänyt romukoppaan. Tälläisen listan sain aikaiseksi ensihätään:

• Saippuakuplia ei puhallella sisällä. Eipä vissiin! Sadepäivät ja kiukut ovat kyllä ottaneet voiton ja saippuakuplia saa tätä nykyä puhallella sisällä maton päällä. Joku roti sentään, heh!
   
• Ei leluja tai muita viihdykkeitä ruokapöytään. Hah hah! Siellä on isommilla tabletit ja pienimmän syöttötuolin pöydällä leluja, jotta ruoka maistuu. 

• Jos ruoka ei maistu niin sitten ollaan nälissään ja syödään ensi kerralla. Yeah right! Ei sitä nälkäkiukkua jaksa kukaan, joten tabletit ja lelut kehiin, jotta ruoka maistuu. Sitten, jos nekään ei riitä, otetaan kiristys ja lahjonta käyttöön.
   
• Opetan lapseni kaikkiruokaiseksi. Oi voi! Se taito ei ole opetettavissa, jos lapsi sattuu olemaan nirsoa sorttia ja vieläpä erityisen jääräpäinen. Olen yrittänyt ja yritän edelleen, mutta en ota siitä stressiä, sillä olen huomannut, että toisen kanssa toimii, mutta toisen ei. Vauvasta ei vielä osaa sanoa.
   
• Ruuan kanssa juodaan maitoa. Mitäs sitten kun maito ei maistu vaan saa lapsen yökkimään kun se on ”niin pahaa”? Sitten tarjotaan jotain muuta!
   
• Lelut siivotaan aina leikin jälkeen. Näin on! Kovasti yritän, mutta leikit vaihtuvat ja muuttuvat lennosta, joten talo on leluja täynnä kellon ympäri.
   
• Leikitään leikkihuoneessa. Niin varmaan! Kyllä meillä leikitään ihan joka huoneessa. Ja mikäs oikeasti on sen ihanempaa kuin leikkivät lapset? Okei, ehkä nukkuvat lapset?
   
• Opetan vauvan nukkumaan missä vain ja missä metelissä tahansa. Ei muuten välttämättä onnistu vaikka kuinka yrittäisit!
   
• Vauva vain laitetaan sänkyynsä ja se alkaa nukkua. Öööö. Riippuu ihan vauvasta! Meillä on ollut yksi sellainen, mutta kaksi muuta eivät tähän ole suostuneet. Onneksi on unikoulu!
   
• Vauva rauhoittuu kun saa tutin suuhunsa. Paitsi, jos ei syö tuttia. Jälleen kerran, yksi söi tuttia, kaksi muuta ei. Ja muuten eri yksilö kuin se, joka suostui nukahtamaan sänkyynsä!
   
• Vauvaa kuuluu imettää. Jos se ei onnistu niin ei kuulu! Vauvan kuuluu saada ruokaa kun on nälkä. En ole suostunut vauvojani pitämään nälässä imetysperiaatteeni takia. Eron huomasi heti kun vauvat saivat masunsa kunnolla täyteen eikä tarvinnut nälkää itkeä!

Kyllä näistä kasvatusperiaatteista voisi kovasti ottaa stressiäkin, mutta aina ei jaksa. Ja välillä vain täytyy valita ne taistelunsa! Kyllä minullakin on liuta periaatteita, joista pidän tiukasti kiinni, mutta niistä sitten toisella kertaa.

-R