Yritän nyt pitää tän postauksen positiivisena, vaikka mieli tekisi tehdä tästä ihan jotain muuta. Lyhyesti siis; Aleksanteri on nyt monta viikkoa nukkunut niin huonosti, että öisin herää kahden tunnin välin ja päiväunet ovat tunnin luokkaa. Parina viime yönä on juonut neljä pullollista maitoa. Tuttia minimies ei syö eikä rauhoitu muuten kuin pullolle. On päivisin tosi kiukkunen ja meillä huudetaan ihan liikaa. Se on todella hermoja raastavaa.

Alan olla ihan loppu. Oon niin poikki, että mua ei edes enää väsytä. Saatan nukahtaa pystyyn, mutta herään kun pää nytkähtää alas. Mua pyörryttää päivisin usein ja silmät ikään kuin särisevät. Näköä siis haittaa aina välillä. Ihan kuin tietokone pään sisällä tökkisi! Ja niinhän se tökkiikin. Tänään kaadoin maitoa kahvinkeittimeen. Välillä unohtelen sanoja ja puhe tökkii. Ahdistaa mennä nukkumaan kun tietää, että ei saa nukkua. Hermot menee alta aikayksikön ja pikkuasiat ovat suuria. Tiistai oli hyvä päivä! 

Tarttis varmaan tehdä jotain noille öille, mutta mitä? Unikoulu? Tarttis olla varmaan jotain lomaa Topillakin, kun helpolla tuo meidän hattivatti ei varmasti antaudu. Huutoa tulee varmasti olemaan ja valvotaan monta yötä. Sofian olisi ehkä parempi mennä mammalaan yökylään, jotta saisi nukuttua kun toinen pitää koko porukkaa hereillä. Mutta se varmaan olisi pakko tehdä. Nälkää en yöheräilyiden jaksa uskoa olevan, sillä ruokapöytäraivareista huolimatta Aleksanteri syö hyvin, paljon ja usein. Lääkärissä ollaan kayty jo pariin otteeseen, mutta kai se on uskottava, että kaikki on kunnossa.

Mutta nyt se positiivisuus. Sofialla oli tänään balettitunti ja he harjoittelivat vimmatusti kevätnäytöstä varten. Ovat siellä ihania pikkumansikoita! Oli puvut ja kaikki. 🙂

Tänään tuli myös postissa (taas) Dermosilin paketti suoraan kotiovelle ja sain uuden ripsivärin. En ole sitä vielä testannut, mutta toivoisin sen toimivan! 😉

Toi geelilakka sai heti melko draamattisen lopun kun Aleksanteri heitti sen lattialle ja siitä katkesi se kaula. Puolet lakasta siis siivosin lattialta tämän surkean kuvan ottamisen jälkeen. Ja Aleksanteri tietenkin huusi kuin syötävä kun ei saanut enää ottaa purkkia käteensä. Mutta kaikkea kivaa sieltä paketista löytyi! 🙂 Testailen ensin ja kirjoittelen sitten lisää. Olisin halunnut kuvata purkkeja vähän paremmin ja tarkemmin, mutta minulla oli melko äkäinen avustaja menossa mukana!

Toivotaan hyvää yötä kaikille! Meillä tosin Aleksanteri heräsi jo kerran, mutta jospa vaikka nyt saisi nukuttua. Toivoa ainakin sopii!