Huh, mikä päivä. Aleksanteri heräsi puoli seitsemältä ja muskari alkoi siis yhdeksältä. Koska minimies ei äitinsä tapaan ole aamuihmisiä, oli muskari melkoista taistelua väsyä vastaan. Ja koska meillä ei väsy ihan helpolla voita, herra (ja äiti) sinnitteli muskarireissun ja voi, kuinka hauskaa Sofialla taas oli! 🙂 Kannatti siis taistella unta vastaan.

Aleksanteri nukkui pitkän aamun ja muskarin jälkeen vaivaiset 50 minuuttia, joten hermoja kyseltiin myös päivällä kun missään ei oikein ollut hyvä. Iltapäivästä sain minimiehen sitten ennen neljää toisille unille ja lähdimme Sofian kanssa viiden jälkeen balettiin. Aleksanteri olisi sitten tietenkin iltapäivästä nukkunut vaikka millä mitalla, joten Topi joutui herättämään hänet kuuden aikoihin! Tyypillistä. Silloin nukutaan kun ei ”saisi” ja koskaan ei voi tietää, että milloin se uni maistuu ja milloin ei. 

Jos Aleksanterin olisi antanut nukkua niin pitkään kuin unta olisi riittänyt, ei yöunille menosta olisi tullut yhtikäs mitään. Inhottavaa herätellä toista, mutta kyllä mulle ainakin ne yöunet on sen verran tärkeät, että ei muu auta. Ja uskon, että niin ne ovat myös vauvalle! Kun kerran on opittu, että illalla mennään yöunille, ei tee helpolla mieli sitä taitoa riskeerata. Aleksanteri kuitenkin herää tällä hetkellä kaksi kertaa yössä, joten en haluaisi, että hän vielä rupeaisi öisin valvottamaan syömisten lisäksi. Aleksanteri on siis aloittanut yöheräämiset uudestaan. Muutama kuukausi sitten hän nukkui muutaman viikon ajan yöt kokonaan, mutta alkoi sitten taas heräilemään. No, kyllä se siitä jossain vaiheessa taas!

Mutta ihania tulppaaneita meillä ruokapöydällä! Pakko ikuistaa ne nyt kun huomenna ne varmaan ovat jo hieman nuupahtaneita. Harmi kun tulppaanit menevät niin nopeasti huonoksi. Minusta ne ovat ehkä kauneimpia maljakkokukkia!

Ajattelin jo hetken, että ihanaa kun huomenna alkaa viikonloppu! Tavallaan joo, mutta Topi on koko viikonlopun töissä, joten se siis tarkoittaa minullekin työviikonloppua täällä kotona. Nauttikaa te muut siis siitä, että on taas perjantai. Mä huokaisen sitten sunnuntai-iltana kun Topi meinasi olla maanantain vapaalla. Ja syytäkin kyllä olisi! 😉