Sähköauto, kolme lasta ja äiti
Ihan siitä ei nyt vielä vuotta ole kun Nissan Leaf -täyssähköauto saapui meille. Olin autoa jo hieman testannut aiemminkin, joten tiesin suurinpiirtein millaista sillä olisi ajella. Innolla kuitenkin otin haasteen vastaan näin perheenäidin näkökulmasta ja ison masun sekä kahden turvaistuinikäisen lapsen kanssa aloimme autoa lastaamaan.
Ensinnäkin rattaat. Yhden lapsen rattaat menivät ihan heittämällä sisään, mutta sitten ostimme tuplikset ja kun niitä kävimme katsomassa, kriteeri oli, että niiden täytyi mahtua Leafin takakonttiin. Baby Joggerin City Mini Double -rattaat mahtuivat, mutta eipä sinne sitten enää muuta juuri mahdukaan. Ongelma on varmasti sama monessa muussakin pikkuautossa ja itseasiassa minun mielestäni tavaratila on yllättävänkin iso. Rattaat vaan vievät todella paljon tilaa, koska ovat niin leveät!
Varusteita autosta löytyy vaikka mitä, mutta esittelen tässä hieman omia suosikkejani, joista ykkönen on peruutuskamera. Se on ihan huippu! Kun tuplarattaat valtaavat takakontin, en näe peruutuspeilistä ulos ollenkaan. Kamera helpottaa pakittamista aivan mielettömän paljon ja näkyvyys taakse on huippuhyvä. Se on todella tärkeää, sillä sähköautot ovat aivan äänettömiä, joten jalankulkijat eivät oikeastaan kuule autoa. Tästä syystä kuljettajan täytyy olla entistä tarkempana. On muuten ylipäänsä todella erikoista, että ihmiset kävelevät ylimielisesti parkkipaikoilla peruuttavien autojen taakse!
Auto on meillä pihassa latauksessa aina parkissa ollessaan ja olen ohjelmoinut sen lämpenemään niin, että se on valmis aina kun lähdemme eskarikuljetuksiin tai -hakureissuille. Todella mukavaa lastata lapset näin pakkasilla valmiiksi lämpimään ja sulaan autoon! Kotipihaankin on saatavilla Plugitilta kiinteä latauslaite, jolloin lataaminen on todella helppoa ja turvallista. Auto tulee aina laitettua lataukseen kun sen kotipihaan peruuttaa ja näin auto on aina käyttövalmiina.
Navigaattori autosta löytyy myös ja se on melko selkeä. Ohjeet tosin ovat englanniksi, mutta minua se ei niin haittaa. Voinhan aina käyttää puhelimesta Google Mapsia, jos siltä tuntuu ja tosi harvoin navigaattoria tulee edes käytettyä. Auton omasta navista käy hyvin ilmi lähimmät latauspaikat ja se kuinka pitkälle autolla pystyt ajamaan lataamatta.
Autossa on myös Bluetooth -ominaisuus, joten olen yhdistänyt puhelimeni auton kanssa ja puhelut tulevat suoraan siihen. Aina yhtä rauhallista kolmen lapsen kanssa yrittää puhua puhelimessa ja vieläpä kaiuttimen kautta.
Sisätiloiltaan auto on siisti ja takapenkilläkin on yllättävän hyvin jalkatilaa. Automaattivaihteet ovat aina plussaa ja tykkään ihan kaupunkiajossakin käyttää vakionopeudensäädintä. Varsinkin tämä auto kulkee todella huomaamattomasti ylinopeutta, joten cruisella vauhti ainakin pysyy hallinnassa.
Kesäaikaan akku riittää ihan pienissä nopeuksissa melkein 150 km, mutta realistista on ajatella, että sillä pystyy ajamaan 100 km yhdellä latauksella. Talvella ei niinkään paljoa. Minun ja lasten ajossa tämä riittää aivan mainiosti, mutta jos ajaa enemmän, pitäisi latausmahdollisuuksia olla esimerkiksi työpaikalla, ostoskeskusten parkkihalleissa ja ruokakaupan parkkipaikalla. Pitkää matkaa tällä ei luonnollisesti kannatta haaveilla ajavansa ellei ole valmis pysähtymään ABC:lle lataamaan välillä. Toisaalta, tuleepahan taukokin siinä samalla.
Auton lataaminen on helppoa. Luukku keulasta auki ja kaapeli kiinni. Latauspisteet ovat yleistyneet samaa vauhtia sähköautojen kanssa, joten monien kauppojen ja kauppakeskusten parkkipaikoilta ja -halleista löytyy latauspaikkoja. Esimerkiksi K-latauspisteessä lataaminen käynnistyy lähiluettavalla Plussa-kortilla tai mobiilisovelluksella. Joissain paikoissa lataus käynnistyy tekstiviestillä, jossain ihan vain kiinnittämällä kaapelit.
Minulla nousee verenpaineet taivaisiin, jos sähköauton latauspaikalle on pysäköity tavallinen auto! Ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä, että jonkun autoilijan matka saattaa ihan oikeasti tyssätä siihen, että kaupan parkkipaikalla ei saa autoa ladattua. Tai sitten ihmisiä ei vaan kiinnosta muut. Raivostuttavaa joka tapauksessa!
Kahden lapsen (ja turvaistuimen) kanssa Leaf meni todella näppärästi. Pystyimme koko perhe matkustamaan mukavasti lapset takapenkillä ja aikuiset edessä. Kesäkuussa kun Joanna syntyi ja turvaistuinten määrä kasvoi, kävi penkit vähiin. Takapenkille ei mahdu millään kolmea istuinta. Ei mitenkään! Siispä Sofia matkustaa etupenkillä (Airbag pois päältä) ja pikkuiset takana. Keskelle jää sen verran tilaa, että meikäläinen pystyy istumaan sellaisen vartin verran toisella kankulla kunnes se on tunnoton. Tämä on kaiketi yleinen ongelma ja aika vähissä on ne autot, joissa kolme turvaistuinta mahtuu takapenkille.
Kaikenkaikkiaan olen ollut tyytyväinen autoon. Ajelin Leafiä ennen Volvo XC60:llä, joten kokoero ainakin oli melkoinen. Kuitenkin siirtyminen pikkuautoon sujui mainiosti johtuen Leafin mukavasta ja yllättävän jämäkästä ajotuntumasta. Tykkään myös siitä, että autosta näkee todella hyvin ulos, jos nyt sitä tuplarattaiden tukkimaa takakonttia ei lasketa.
Parasta tietenkin on se, että vaikka kuinka sillä ajelen, ei se päästele pakokaasuja ilmoille.
-R
Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)