Säikähdyksen jälkeen

Meidän prinsessamme sairaalakeikasta tulee tällä viikolla kolme viikkoa, joten uskallan ehkä kirjoittaa, että onneksi säästyimme siltä keuhkokuumeelta, joka oli uhkana sen jälkeen kun keuhkoissa asti oli mahdollisesti ollut sitä maitoa.

Vauvalla siis on ollut kaikki ihan normaalisti. Mitä nyt pieniä perusmasuvaivoja välillä ja silmätulehdus, mutta ei onneksi mitään sen vakavampaa. Itse olen ollut aika herkillä pienen kanssa. En ole vienyt häntä kauppoihin pöpöjen keskelle, olen ollut tarkka, että tapaamamme ihmiset ovat olleet terveitä ja laittanut kaikki vieraat heti ensiksi käsipesulle. En ole halunnut ottaa mitään tietoisia riskejä kun tosiaan se keuhkokuumevaara oli päällä. Toki pöpöjä voi saada joka paikasta, mutta kuten sanoin, olen ollut melko varpaillani.

Varpaillani olen ollut myös vauvan nukkumisen suhteen. Aluksi olin varma, että en nuku enää ikinä! Istun yöt kehdon vieressä ja tarkkailen, ettei sama tapahdu enää uusiksi. Päivisin vauva onkin nukkunut yläkerrassa ja häntä on ollut siinä helppo tarkkailla vähän väliä. Kun pääsimme sairaalasta kotiin, tajusin onneksi, että pelko ei auta mitään. Pakkohan se vain on uskoa kun lääkärikin kerran sanoi, ettei ole todennäköistä, että se sattuisi enää uudestaan. Sille kun ei ollut mitään syytä huonon tuurin lisäksi.

Vaikka kuinka tiedän, että sen ei pitäisi enää tapahtua, tiedän myös, että se voi tapahtua uudestaan. Eihän sen olisi alkujaankaan pitänyt tapahtua kun kerran olimme ihan oikeaoppisesti vauvaa nukuttaneet eikä tapahtuneelle ollut mitään varsinaista syytä. Älkää käsittäkö väärin – en todellakaan odota sen tapahtuvan uudestaan, mutta yritän sopeutua faktaan, että se voi tapahtua vaikkei se todennäköistä olisikaan. Ihan niinkuin kaikkea muutakin voi tässä elämässä tapahtua. Se, että tiedän kuinka lähellä se pahin oli ja kuinka kamala se tilanne on, pelottaa eniten. Mutta tosiaan, pelolle ei saa antaa valtaa! Se ei auta mitään.

Taatakseni oman mielenrauhani, olen panostanut täysillä vauvavarusteluun. Tai vauvatarkkailuun oikeastaan! Heti kotiinpäästyämme Topi haki verkkokauppa.com:sta Ibcam vauvakameran, jonka asensin alakerran kehtoon siinä uskossa, että illalla voin turvallisin mielin jättää vauvan sinne meidän makuuhuoneeseemme nukkumaan ja tulla itse vielä yläkertaan. Muuten hyvä idea, mutta vauva nukahtaa inhottavien masuvaivojen takia vasta yhden maissa yöllä, joten ei ole ollut tarvetta enää sen jälkeen tulla itse yläkertaan! Muutamana aamuna olen kyllä noussut ennen vauvaa, jos hän on sattunut nukkumaan seiskaa pidempään. Niinä muutamina aamuina olen sitten kameraa käyttänyt ja pitänyt vauvaa silmällä.

 

 

Kamera siis on alakerran kehdossa kiinni ja wlanin kautta lähettää kuvaa sekä ääntä minulle yläkertaan. Olen ladannut sovelluksen tablettiini ja puhelimeeni, joten niiden kautta pystyn tyttöä tarkkailemaan. Ääni on kyllä aika heikko, joten minulla on vielä tavallinen itkuhälytinkin käytössä. Kuva näyttäisi toimivan aika hyvin, vaikka alakerrassa onkin pimeää.

Uusin laitehankintani on Englannista tilaamani ”baby breathing monitor” (Tommee Tippee Digital Movement and Sound Monitor 1200). Laitteessa on siis vauvan sänkyyn, patjan alle, laitettava levy, jonka tarkoitus on rekisteröidä vauvan hengitysliikkeet ja jossei niitä tule, antaa hälytys vanhempien yksikköön. Laite kulkee myös nimellä kätkythälytin tai apneahälytin.

Koko hemmetin laitetta en ole vielä saanut käyttöön (osat ovat kyllä paikoillaan – ei vain näytä toimivan), mutta toivottavasti saan sen toimimaan. Luultavasti kehdon pohja ei ole tarpeeksi tasainen, joten hengitysliikkeet eivät rekisteröidy laitteeseen. Mutta palaan asiaan kunhan ehdin paremmin tutustua härpäkkeeseen! Tämä laite auttaisi minua nukkumaan rauhallisemmin kun tiedän, että vauva hengittää normaalisti. Pakko myöntää, että kyllä minulla käy aina välillä mielessä, että mitä jos se olisi tapahtunut silloin kun itse nukuin. Olisinko herännyt siihen?

 

 

Sitten ihan perusjuttu, jonka suosittelen jokaisen vauvan vanhemman hankkimaan. Maksaa pari euroa, mutta meidän tapauksessa oli ihan pelastus. Nenäimuri meinaan! Sillä me imimme pulautusta ulos vauvan hengitysteistä kun odotimme ambulanssia. Vauva pystyi jo hieman paremmin hengittämään ja ääntelemään kun saimme hengitysteitä auki. Näitähän on vaikka minkä mallisia ja merkkisiä, mutta kaikki toimivat samoin eli imevät. Meidän nenäimuria kannan mukanani kun menemme alakertaan nukkumaan ja otan sen aamulla yläkertaan kun herään. Toinen kulkee hoitolaukussa.

 

 

Neitokainen täyttää tänään illalla jo yhden, ensimmäisen, kuukauden! Aika on mennyt hurjaa vauhtia vaikka toisaalta tuntuu, että pikkuinen olisi ollut täällä aina. Itse sairastuin eilen akuuttiin rintatulehdukseen kuumeineen ynnä muineen ja siitä olen nyt antibioottien ja särkylääkkeiden voimalla koittanut parantua. Sofia oli pari yötä mammalassa (ei olisi halunnut vieläkään kotiin) ja Topi on Aleksanterin kanssa rakentanut terassia ulkorakennuksen eteen. Hänellä alkoi tänään loma, joten minulla on ihan kissanpäivät kun on toinenkin käsipari täällä kotona!

Mukavaa heinäkuun alkua kaikille!

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)