Sellainen päivä
Eilen oli taas sellainen päivä. Tiedättekö? Sellainen, joka alkoi tosi hyvin ja jolla oli edelletykset hyvään päivään. Mutta sitten pienimmäinen poltti kätensä takan lasiin. Tuli roihusi upeimmillaan ja Sofia meni lämmittelemään takan eteen käsiään. Aleksanteri tietenkin otti mallia siukusta sillä erotuksella, että koski tulikuumaan lasiin.
Voi luoja sitä sydäntä raastavaa huutoa. Meillä huudetaan usein ja helposti, mutta sen oikean, todellisen, hätähuudon kyllä olen oppinut tuntemaan. Äkkiä käsi kylmän veden alle! Yritettiin pitää siinä kylmägeelipakkausta kun pikkumies ei halunnut pitää kättä veden alla. Rasvasin sitä aloegeelillä, mutta reilun tunnin ajan kipu oli ilmeisesti sietämättömän voimakas kun huuto vaan jatkui.
Mentiin käymään ulkona, jotta Aleksanteri sai vähän muuta ajateltavaa. Teoriassa hyvä ajatus, mutta käytännössä sekin meni reisilleen. Pikkumies innoissaan leikki lumessa, kompastui ja lensi naamalleen. Toinen poski edellä hän syöksyi jäiseen maahan ja sai pieniä veriruhjeita poskeensa. Sitten taas itkettiin! Vitsi mua säälitti. :/ Onneksi tämä harmitus meni nopeammin ohi kuin se takka-äksidentti.
Päästiin takaisin sisään niin käteen alkoi taas sattua ja sormiin oli tullut sellaisia vaaleita läikkiä niinkuin niitä tulee, jos ihonsa polttaa. Varsinaisia vesikelloja ei onneksi noussut muuta kuin yhteen sormeen. Rasvattiin kättä taas ja annoin pienelle särkylääkettä, joka tuntui auttavan hetken päästä. Aleksanteri sai hyvin lounaan syötyä ja sen jälkeen jaksoi ihanasti leikkiä ja touhuta siukun kanssa päikkäreihin asti! 🙂
Pikkumies sai nukuttua hyvät unet ja niiden jälkeen ei käsi onneksi enää ole vaivannut! Poski oli tosin ruvella eikä parin päivän takaa saatu ruhje huulessakaan ole vielä ehtinyt parantua. 😉 Me lähdettiin iltapäivällä Sofian kanssa voimistelutunnille ja pojat lähtivät ruokakauppaan. Tultiin jumpasta kotiin ja Sofialla ja Aleksanterilla oli ihan omat jumpat olohuoneen matolla. Sofia veti Aleksanteria, joka makasi selällään, jaloista ympäri pehmeää mattoa ja huomasin hetken päästä, että pikkupojan yläselkä oli ihan ”palanut”. Sitä sitten taas itkettiin ja rasvattiin. :/
Pukkariselfie
Sofia on tykännyt jumpasta tosi paljon! Eilen tunnilla oli vain muutama tyttö ja mä luulen, että ne tunnit on neidin mielestä kaikista parhaita. :) Mä odottelen tunnin ajan pukuhuoneessa ja kirjottelen blogia. Ihan lepposaa oikeestaan! Aluksi mietin, että tunti on aika pitkä aika odotella, mutta näinhän se menee ihan mukavasti. Vielä en ole saanut lupaa poistua pukkarista, mutta ehkä joku kerta pääsen vaikka poikien kanssa kauppaan! Ei vaan, en tiedä edes haluanko, koska sitten menettäsin tämän ihan oman tuntini. ;)
Olen itse käynyt ala-astetta viisi ja puoli vuotta siinä samassa koulussa, joten siellä on jotenkin ihana tunnelma. Piha, käytävät, sali ja pukuhuone tuntuvat tosi nostalgisilta. Harmi, ettei Sofia tule menemään kyseiseen kouluun! Olisihan se ollut aika ihanaa, jos hän menisi samaan kouluun kuin minä. :)
-R
Blogia voit seurata myös Instagramissa (@kotikumpulassablogi), Facebookissa ja Bloglovin’ssa. :)