Tag: #vauva

  En todellakaan ole aamuihminen. Kun aamulla herään, ainoa, mitä voin ajatella on, että ei vielä. Ei vielä, haluan nukkua! Antakaa mun nukkua. Mutta ei ne anna. Aleksanteri herää ekana, yleensä ennen seiskaa. Ihan liian aikaisin! Ennen ysiä olisi ihan jees – ei ennen seiskaa. Tietenkin Aleksanteri herää huutamalla ja äitille ei anneta piirunkaan vertaa […]

Aleksanterin ja Sofian mielestä kaikista parasta on nyt möyriminen meidän sängyssä ennen Aleksanterin päikkäreitä! 🙂 Aleksanteri alkaa kiljua ilosta jo kun kun olemme alakerran rappusissa menossa alakertaan. Jalat alkavat vispata ilmassa ja riemu on ylimmillään!     Jännä juttu, että minimies on lattialla maatessan kuin kala kuivalla maalla ja sitten tuolla sängyssä vetää hirveetä rallia […]

Huh, mikä päivä. Aleksanteri heräsi puoli seitsemältä ja muskari alkoi siis yhdeksältä. Koska minimies ei äitinsä tapaan ole aamuihmisiä, oli muskari melkoista taistelua väsyä vastaan. Ja koska meillä ei väsy ihan helpolla voita, herra (ja äiti) sinnitteli muskarireissun ja voi, kuinka hauskaa Sofialla taas oli! 🙂 Kannatti siis taistella unta vastaan. Aleksanteri nukkui pitkän aamun […]

Oon siis yrittänyt keskittyä positiiviseen, mutta aina se ei ihan onnistu! Välillä meinaa rankat päivät viedä mukanaan, mutta oon koittanut napsia kuvia aina niistä hyvistä jutuista ja hetkistä, jotta muistaisin kuinka hyvin kaikki on. Täältä pesee muutama otos: Koirat on kyllä hölmöjä! Niille me usein nauretaan Sofian kanssa. 🙂 Sulo pahvilaatikossa.   Leo nuken kantokopassa. […]

On ollut pari kiukuntäyteistä päivää alla ja lisäksi Topi teki taas eilen kevyen kymmenen ja puolen tunnin työrupeaman, joten nyt on pakko tehdä tälläinen kevyt postaus, joka ei pidä sisällään yhtään mitään muuta kuin tavaraa ja vähän hampaita! 🙂 Tuntuu, että pää on tyhjää täynnä ja kaikki mehut on imetty ihmisestä. Meiän äiti, iskä ja […]

Tähän kuvaan tiivistyy eilisen ristiriitaiset tunnelmat:   Aurinko ja varjo.   Aurinko paistoi pitkästä aikaa, mutta ikävät uutiset läheisen perhettä koskien loivat varjoja mieleen. Olen ollut pala kurkussa uutiset kuultuani ja miettinyt kuinka kamalaa olisikaan ollut, jos olisin päässyt synnytyksen jälkeen sairaalasta kotiin yksin. Vauva olisi jäänyt sairaalaan. Sitä kaikista pahinta en edes pysty miettimään, mutta jäänyt […]

Sofian talvivaatteista kirjoittelin jo aiemmin, mutta tasapuolisuuden vuoksi kerrotaan nyt pikkuveljenkin talvikuteista. Aleksanteri nyt ei muuta tee kuin istu rattaissa tai pulkassa ja ihmettele, mutta lämmintä täytyy silti olla päällä. 🙂 Hän ei siis nuku päikkäreitäkään ulkona vaan vain omassa sängyssään alakerrassa, joten ulkoilu täytyy hoitaa lenkkeilyttämällä koiria tai katselemalla siukun mäenlaskua. Tämän hetken talvivarusteisiin […]

…ennen kuin minulla oli lapsi(a). 1. Väsymys. Kuinka väsynyt voikaan ihminen olla? Henkisesti ja fyysisesti. Vaikka meillä ei ole sairasteltu eikä pahemmin yöllä valvottukaan, silti olen välillä aivan poikki. 2. Nukkuminen. Miten hankalaa voi vauvalle olla nukkua? Olen aina luullut, että nukkuminen on yksi vauvan perustarpeista, mutta välillä tuntuu, että molemmat lapseni inhoavat nukkumista! 3. […]

Viimeiset kaksi kuukautta on olleet kyllä älyttömän rankat. En oikein osaa sanoa edes mitään tiettyjä syitä, että miksi, mutta varmastikin monien asioiden summa. Aleksanterille on tullut ensimmäinen hammas jo heti tuolloin pari kuukautta sitten ja lisää on tulossa. Poika on ollut aivan älyttömän kiukkuinen. Mitenkään päin ei ole hyvä ja päiväunet ovat 40 minuutin pituisia. […]

Joo, ei se sittenkään nuku ulkona.  Minimies nukahtaa vaunuihin (ja sänkyyn) huudon kanssa ja heräilee sitten vartin välein itkemään. Ihan unessa on ja rauhottuu kun saa tutin, mutta vaatii vielä hyssyttelyä jonkin aikaa, jotta jatkaa taas edes vartin uniaan. Melko rankkaa seistä melkeinpä koko unien ajan tuolla takapihalla sateen suojassa ja hyssytellä vaunuja! Lauantain unien […]