Vauhdikas synnytys

20 minuuttia synnytyssalissa ja vauva oli maailmassa! Sairaalassa ehdimme olla kokonaiset puolitoista tuntia. Uskomatonta! Kaksi aiempaa synnytystäni ovat olleet piinallisen pitkiä ja tämä taas aivan päivastainen. Ja siis hyvällä tavalla! Miljoona kertaa helpompi synnyttää kun itselläkin on vielä voimia jäljellä eikä väsymys ja epätoivo ole ottaneet valtaa. Ihan mahtavaa!

Tyttömme syntyi siis lauantaina 4.6. klo 23.05 (muistaakseni). Painoa hänellä oli 3550 g ja pituutta 50 cm. Perjantai – lauantai -yön kärsin kovasta kylkikivusta ja aamulla soitin synnytysvastaanotolle. He olivat sitä mieltä, että kannattaa mennä näytille kun niitä napaverisuoniakin puuttui ja juuri oli käännetty tyttö perätilasta takaisin raivotarjontaan. Menin siis, tehtiin tarvittavat tutkimukset ja kaikki oli ok. Kohdunsuu oli auki 3 cm ja lääkäri runnoi oikein kunnolla kalvoja siinä toivossa, että saataisiin synnytys käyntiin.

Saatiinhan se ja koko lauantain supisteli 3-5 minuutin välein. Supistukset olivat kipeitä, mutta pärjäsin niiden kanssa vallan mainiosti kotona. Arvasin kuitenkin supistusten voimakkuudesta päätellen synnytyksen käynnistyneen ja lapset menivät mammalaan yöksi. Illalla menimme puoli kymmenen aikoihin varalta takaisin svo:lle ja siellä sitten käyrillä maatessani meni lapsivedet.

Vesien menosta alkoi todella kipeät supistukset, jotka tulivat aivan peräkkäin – välissä ei ollut minuuttiakaan. Pääsimme synnytyssaliin, minulle laitettiin tipassa antibiootti tippumaan streptokokin ollessa positiivinen, piuha vauva päähän ym. normisettiä. Supistukset olivat niin kovia, että päätettiin kätilön kanssa ottaa puudutus. Joko epiduraali tai spinaali, sillä edellisissä synnytyksissä avautuminen on kestänyt parisenkymmentä tuntia. Tarkistettiin kohdunsuu ja se oli edelleen kolme senttiä auki. Kaula oli kylläkin jo hävinnyt.

Kätilö alkoi puhdistaa selkääni ja anestesialääkäri tuli paikalle. Minulle tuli tunne, että ihan pakko ponnistaa. Kätilö kielsi, koska paikat olivat niin vähän auki. Hän ja lääkäri jatkoivat keskusteluaan kun minä huusin, että ihan pakko ponnistaa. Pyysin kätilöä tarkastamaan tilanteen, hän kääntyi minua kohti ja totesi, että pää näkyy. Se syntyy nyt. Paikalle kutsuttiin nopeasti toinen kätilö ja anestesialääkäri totesi olevansa tarpeeton.

Ponnistusvaihe kesti kolme minuuttia, tyttö syntyi käsi poskella nyrkissä ja napanuora kainalon ympärillä. Itsellä oli päällimmäisenä mielessä kun tytöllä kerran oli kaikki hyvin, että minkähänlaista tuhoa tälläinen syöksysynnytys on siellä-niin tehnyt, mutta ilokseni kätilö totesi, että ei tullut pienintäkään nirhaumaa. Oho! En tiedä onko tämäkin kudostyypistä kiinni sillä Aleksanterinkaan synnytyksessä ei tarvittu tikkejä.

Kivunlievitystä en tosiaan ehtinyt saamaan, mutta näin helppoon synnytykseen en sitä kyllä olisi tarvinnutkaan! Itse olin jo valmistautunut henkisesti taas yhteen todella pitkään ja uuvuttavaan synnytykseen, mutta onneksi sainkin nopean ja vauhdikkaan sairaalakeikan! Kävi kyllä hyvä tuuri.

Vauva pääsi köllöttelemään iholle ja siinä me odottelimme, että pääsemme pesulle. Vauva puettiin, mitattiin, punnittiin, hän tarvitsi lisämaitoa kun verensokerit olivat alhaiset ja minä pääsin suihkuun! Söimme iltapalan ja lähdimme osastolle. Minä kävelin itse ja vauva kärrytteli sängyssään.

Oli todella mukava synnytys ja mielessä on vain hyviä muistoja. Onneksi sain kokea myös tälläisenkin tavan synnyttää!

 

-R

Blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa (@kotikumpulassablogi) ja Bloglovin’ssa. :)