Vesivahingon jälkeen; keittiö
Vesivahinkorempan jälkeen meidän keittiössä näyttää tältä:
Varsinaisen vesivahingon takia jouduttiin uusimaan yläkerran kaikki laminaatit. Lattiat oli siis revitty auki kaikkialta ja rakenteita kuivattiin kuukausikaupalla. Koska kaikki lattiakerrokset kuudenkymmen vuoden ajalta tosiaan oli purettu pois, saatiin meille muutama sentti huonekorkeutta lisää.
Eteisen lattiaa ei tarvinnut purkaa kokonaan, joten siihen jäi parin sentin korkeusero, mutta mun mielestäni se ei ole mitenkään paha ja lapsetkin ovat siihen jo tottuneet eivätkä kompuroi kynnykseen! Laminaatti kuitenkin on koko kerroksessa sama, joten lopputulos on yhtenäinen. Laminaatin löysin Kaukajärven K-Raudasta, Cellon mallistoa oli muistaakseni.
Me haluttiin uudistaa keittiötä vielä vähän lisää ja poistettiin altaan päältä parit kaapit sekä hiottiin ja vahattiin tummat puutasot harmaiksi. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin! Lisäksi vaihdettiin laatat juuri sille seinälle mistä kaapit poistettiin. Marokkolaistyylisiin laattoihin ihastuin ihan täysin Nekalan Rauta-Otrassa (K-Rauta myös) ja tiesin samantien, että ne haluan. Ja upeat ne ovatkin! Ikeasta ostettiin vähän pikkutavaraa seinälle altaan päälle, mutta muuten kaikki on vanhaa vaikka näyttääkin omaan silmään ihan uudelta. Sitä se neljä kuukautta poissa kotoa teettää näköjään!
Meillä ei siis ole ollenkaan kuivauskaappia ja ihme kyllä en ole sitä edes kaivannut. Hyvin ollaan tultu toimeen ilman ja meillä sinne ainakin vain kerääntyi törkyä, joka ei koskaan päätynyt oikeille paikoilleen! Tiskiharjat ja pesuaineen laitoin lasipurkkeihin altaan reunalle ja astianpesukonetabletit ovat joululahjaksi saadussa ihanan sinisessä kahvipurkissa.
Räkätauti meillä vaan jatkuu ja nyt on vuorossa Aleksanteri. Toinen on räkää täynnä ja kiukkuinen kuin ampianen. Yhtä huutoa vaan ja mikään tai missään ei ole hyvä! Ruoka ei maistu, oksentaa limaa eikä pikkuinen saa tietenkään nukuttua. Täytyy varmaan käyttää lääkärissä, jossei rupea helpottamaan vaikka kyllä kai kyseessä vaan on ihan sama virus kuin Sofiallakin oli.
Meillä on kyllä lapset ihan kamalan raskaita kun ovat kipeitä tai tekevät hampaita – anteeksi ruma ilmaisuni! He muuttuvat ihan eri lapsiksi kun nenä alkaa vähän vuotaa tai puhumattakaan siitä kun lämpö alkaa nousta. Ihan kamalaa katsoa kun pieni vain huutaa huonoa oloaan eikä mitenkään ole hyvä ja mikään ei auta. Sofia on onneksi jo sen verran iso, että ei kiukuttele kipeänä vaikka muuten tarvitseekin paljon huomiota ja on tosi herkkänä. En tiedä kuinka kipeitä meillä pitäisi olla, että esimerkiksi Sofia ottaisi päiväunet! Unta vastaan taistellaan kyllä viimeiseen asti. ;)
-R