Ystävänpäivän housupuku
Myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset! 🙂 Mulla oli vakaa tarkoitus tehdä eilen tänne ystävänpäiväpostaus, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat. Meillä siis oli tarkoituksena, että vien lapset Aleksanterin ekojen unien jälkeen mammalaan yökyläilemään. Olisin sitten tullut iltapäivällä kotiin ja bloggaillut, laittautunut rauhassa jne. Illalla oli tarkoitus mennä teatteriin, syömään ja iltaa istumaan kaveripariskunnan kanssa.
Aamulla sain kuitenkin äitiltä viestin, että siellä on oksennettu koko yö. Äiti olisi voinut tulla kyllä meille lapsia hoitamaan kun ei ollut itse sairastunut, mutta päätimme, ettei se ole järkevää, jos äiti kuitenkin tartuttaa tautia tai sairastuukin itse kun on hoitanut oksentelevia. Onneksi sain sitten papan (isäni) lupautumaan nannyksi! Hän ei ollut ollut tekemisissä oksentelevien kanssa, joten toivottavasti ei sitten tautia kantaisikaan. No, se jää nähtäväksi!
Topi oli siis töissä ja tuli kotiin viiden aikaan, pappa kuuden aikaan ja me lähdimme varttia yli! Pikainen briiffaus iltapuuhista papalle ja menoksi. Meikit ym. hoideltiin siinä sivussa ja hiukset jäi luonnollisesti laittamatta! Näillä siis mentiin:
Kuvat otettiin tietenkin vasta illan jälkeen keskellä yötä ja siltä näyttääkin! :D Ei edes ollut kenkiä enää jalassa eikä laukusta tietoakaan. Ajattelin teatterin vessassa, että olisin ottanut asukuvat kun siellä oli aivan ihana kokovartalopeili, mutta en sitten uskaltanut, jos joku olisi nähnyt! ;) Kiva ilta oli kuitenkin ja oli ihana tulla ajoissa kotiin eikä tänään ole ollut minkäänlaista huonovointisuutta kun eilen tuli juotua ruoan kanssa vain pari lasia viiniä.
Olimme siis kotona puolenyön maissa ja lapsilla oli mennyt loistavasti papan kanssa! Siitä ei kyllä ollut missään vaiheessa epäilystäkään. Olisi ollut mahtava olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa Sofian juttuja ja ohjeistuksia, joita hän papalle on kertonut ja antanut. :D
Mutta siis minulla oli ihan ekaa kertaa päälläni tuollainen housupuku tai haalari, miksi sitä nyt sitten sanoisikaan. Tykkäsin aika paljon! Tosin vessassakäynti oli melko haastavaa kun puku kiinnitetään niskasta kahdella hakasella ja se on kieltämättä melko haasteellista. En myöskään tykkää, että puku valahtaa vessan lattialle, joten melkoinen säätäminen, että sen sai pidettyä ylhäällä vessassa istuessa ja varsinkin siitä noustessa! ;) En siis suosittele, jos tarkoituksena on juhlia ”oikein kunnolla”. Puku olisi varmasti ihan likainen uituaan vessan lattialla ja auki niskasta koko illan kun ei jaksaisi nyhrätä hakasten kanssa!
Toinen pikku ongelma oli se, että olin suunnitellut äitini lyhentävän lahkeet samalla kun vien lapset mammalaan hoitoon. Lahkeet olivat siis superpitkät ja ne oli pakko saada lyhennettyä. Minulla ei ole ompelukonetta ja käsin en sitä ruvennut ompelemaan kun ompeleet olisivat revenneet takuuvarmasti jo taksissa. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin tarttua Fiskarsseihin! Mitähän äiti sanoo kun näkee? Yritin kyllä jättää ne vähän liian pitkiksi, jotta äiti voisi vielä kääntää ne, mutta saa nähdä. Aika pahasti olivat jo alkaneet rispaantua illan aikana!
Sain eilen myös kurjia uutisia ystävältäni. Sydän meinasi murtua kun viestiä luin! Voi, kuinka toivon, että asiat olisivat jo parempaan päin ja kaikki päättyisi pian onnellisesti. Olen niin kiitollinen, että meillä on kaikki hyvin ja toivon sydämeni pohjasta, että niin olisi pian myös ystäväni perheellä! Toivon heille äärettömän paljon voimia. Olette ajatuksissani!