Vihdoin kotona.

 

Huh. Onhan ollut matka tämä kodin rakentaminen. Eikä se vielä ole ohi, mutta kotona ollaan/sisällä asutaan. Ulkoapäin talo näyttää vielä vahvasti rakennustyömaalta. On jo moni meillä vieraillut ystävä ihmetellyt ennen sisälle astumista, että kuinka tuolla nyt kukaan vielä asuu. On tässä varmasti ollut kestämistä naapureillakin. Hui. Kammoksuttaa edes ajatella mitä he ovat meistä ja meidän nousevasta kivimörskäleestä ajatelleet vierähtäneen vuoden varrella.

Ja tämä blogihiljaisuus johtuu hyvin pitkälle siitä, että en ole osannut mieheni hienolla samsung läppärillä saada päivitystä loppuun saakka tehtyä. Vain, koska en osaa. En, enkä enää haluakaan. Nyt kun sain vanhan pöytäkoneemme toimintaan. Jee! 

Tässä nämä ovat nyt ensimmäisiä kuvia kodistamme. Ja nyt ymmärrän, kun ihmiset varoittavat kodin rakentamisen vaarantavan avioliittoa. No, tässä me vielä ollaan samalla poppoolla. Ja omassa uudessa kodissa. Onnellisina.