Kardemummaa ja kanelia
Viime aamuina on kahvi vaatinut sekaansa vähän kanelia ja kardemummaa. On väsyttänyt.
Mutta, toisaalta on ihanaa kun on niin valoisia aamuja. Iso E on pidempään aamuisin kotona.
Ja, kun saakin nukkua seitsemään kuuden sijaan, tuntuu että ois nukkunut pitkään! Niin se perspektiivi muuttuu.
Mulla on ollut kauheasti ajatuksia joka päivä, mitä voisin postata, mutta en mä ikinä ehdi tai jaksa koneilla.
Tänään lähikaupassa tuli melkein kyynel silmään.
Pikku e hymyili ja vilkutteli ja jutteli suloiselle tädille joka tuli sanomaan mulle;
Kunpa aina me pidettäs sydämet auki lapsille ja katsottas niitä. Ihanaa kun se uskaltaa olla noin ihan vieraalle ihmisille.
Sä olet antanut sille paljon turvaa.
Toivottavasti.
Ihan absurdia, ulkona paistaa aurinko ja e on jo yöunilla.
Mä olen yksin kotona, E on kurssilla. Niinpä aion kuitenkin ehkä käyttää aikani muuten kuin tässä koneella istuen.