Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja epäloogisuutensa elämänsä perustuksissa. Ihmetellään, miksi ihmeessä toinen antaa kolmivuotiaansa maustaa ruokaansa ketsupilla, mutta ei sitä, miksi itse käyttää oman kolmivuotiaansa janojuomana mehua. Vastustetaan yksityisautoilua ja käydään useammalla lentolomalla vuodessa. Pyritään syömään kauden kasviksia ja ostetaan lapselle Etelä-Amerikasta tuotuja hedelmiä melkein keskellä talvea. Että joo, meidän seiskaveellä (kasvisyöjän lapsella!) on hyvin rajoittunut maku hedelmien ja vihannesten suhteen, niin mä oon tänä (vai ehkä voi jo sanoa viime) talvena ostanut kotiin satunnaisesti ananasta ja nyt viikonloppuna jopa vesimelonia. Vettä kuljetettuna Brasiliasta asti! Sentään höystettynä C- ja A-vitamiinilla, lykopeenillä ja kaliumilla.  Ja itse vielä syön muutaman avokadon viikossa. Onneksi porkkana sentään maistuu ja sitä me nelisin puputamme neljä-kuusi kiloa viikossa plus työ-, koulu- ja päiväkotikäyttö päälle. Eikä viime aikoina kukaan ole edes ihmetellyt, miksi meidän lapset ovat niin keltaisia.