Nonsense, hola!

Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja epäloogisuutensa elämänsä perustuksissa. Ihmetellään, miksi ihmeessä toinen antaa kolmivuotiaansa maustaa ruokaansa ketsupilla, mutta ei sitä, miksi itse käyttää oman kolmivuotiaansa janojuomana mehua. Vastustetaan yksityisautoilua ja käydään useammalla lentolomalla vuodessa. Pyritään syömään kauden kasviksia ja ostetaan lapselle Etelä-Amerikasta tuotuja hedelmiä melkein keskellä talvea. Että joo, meidän seiskaveellä (kasvisyöjän lapsella!) on hyvin rajoittunut maku hedelmien ja vihannesten suhteen, niin mä oon tänä (vai ehkä voi jo sanoa viime) talvena ostanut kotiin satunnaisesti ananasta ja nyt viikonloppuna jopa vesimelonia. Vettä kuljetettuna Brasiliasta asti! Sentään höystettynä C- ja A-vitamiinilla, lykopeenillä ja kaliumilla.  Ja itse vielä syön muutaman avokadon viikossa. Onneksi porkkana sentään maistuu ja sitä me nelisin puputamme neljä-kuusi kiloa viikossa plus työ-, koulu- ja päiväkotikäyttö päälle. Eikä viime aikoina kukaan ole edes ihmetellyt, miksi meidän lapset ovat niin keltaisia.

Suhteet Oma elämä

Laiskuus on hyve

Laiskalla on usein paitsi helpompaa myös mukavampaa. En ole kovin siivousorientoitunut enkä jaksa varsinkaan työpäivän jälkeen tehdä oikein mitään yleisen viihtyvyyden eteen. Vähät neliöt, lelujen suuri määrä ja lasten askarteluinto takaavat, että sekamelskassa löytyy (paitsi silmälasit ja puhelin multa ovat aina hukassa). Joten mä olen aktiivisesti välittämättä tuosta sulottomasta sekaisuudesta ja sen sijaan keskityn puuhailemaan lasten kanssa. Win-win. Vähän ennen joulua ostettiin uudet patjat ja vanhat siirrettiin partsille odottamaan matkaa Sortti-asemalle. No, siellä ne tietenkin ovat vieläkin mutta uuden elämän saaneina. Lasitettu parveke lämpiää mukavaksi jo kylmemmäläkin säällä, kunhan on aurinkoista. Ja patjat on nyt levitetty lattialle tehden parvekkeesta mukavan retki- ja pomppupaikan. Sitä omaa pihaa ja trampoliinia etsiessä…

Koti Sisustus Vanhemmuus