Alkuperäinen suunnitelma oli yksinkertainen. Luonnossuunnitelmat ja pääpiirustukset valmiiksi keväällä, sen jälkeen vanhan kodin myynti, rakennuslupahakemus sisään, kesäloma, muutto väliaikaiskotiin, lupa valmistuu ja aloitus syksyllä – Tadaa! Kaikki tämä olisi ollut mahdollista, näin vain ei käynyt.

Rakennuslupaan liittyy pitkä prosessi

Koko homma alkaa luonnossuunnitelmista. Meidän luonnokset saatiin lopulliseen muotoonsa keväällä arkkitehdin kanssa. Samaan aikaan arkkitehtimme ansiokkaasti ennakkoneuvotteli lupa-arkkitehdin kanssa suunnitelmista nopeuttaakseen prosessia.

Helsingin rakennusvalvonta suosittelee ennakkoneuvottelua, sillä siinä käydään läpi mahdolliset ongelmakohdat ja poikkeamat kaavaan. Näin ollen suunnitelmat voidaan hyväksyä periaatetasolla.

Meillä oli hyvät lähtökohdat neuvotteluihin, sillä rakennuksemme ei sisältänyt isoja poikkeamia. Ainoa poikkeus oli peittomaalauksen puuttuminen, jota vaadittiin kaavassa. Jännitimme lehtikuusiverhoilun kohtaloa kädet hioten, mutta lopulta lupa-arkkitehti vahvisti poikkeaman olevan pieni eikä siitä näin ollen tarvinnut pyytää lupaa naapureilta. Halleluja!

Ennakkoneuvotteluissa projektiimme liittyen ei noussut mitään erityisiä aiheita esille neuvottelussa, pöytäkirjamuistio on selkeä ja ongelmaton.

Lupahakemuksen täydentäminen

Saimme pääpiirustukset valmiiksi loppukeväästä 2020 ja ensimmäisen kerran taisimme laittaa lupahakemuksen sisään kesäkuun 18. päivä. Viraston kesälomat alkoivat painaa päälle, joten arvelimme luvan valmistuvan vasta syksyllä – harmillista muttei katastrofaalista.

Helsingin rakennusvalvonta kertoi aiemmin sivuillaan lupaprosessin vievän noin 90 päivää, tätä voi heidän mukaansa nopeuttaa hyvin valmistellulla lupahakemuksella. Meillä oli naapureiden suostumukset, kaavaa noudattava suunnitelma, ennakkoneuvoteltu sisältö ja paikalle sopiva talo – joten luonnollisesti kuvittelimme homman olevan suht nopeasti käsitelty. Voi pojat, että oltiin väärässä.

Lupaamme tuli pian sen jättämisen jälkeen lisäyspyyntöjä. Nämä olivat pieniä, mutta kesälomien takia täydentäminen kesti ja saimme hyväksyttävän luvan sisään heinäkuun puolivälissä. Tästä kun lasketaan 90 päivää, niin luvan voisi kuvitella olevan valmis lokakuussa.

Rakentajalta vaaditaan pitkää pinnaa

Elokuu meni, ei kommentteja tai yhteydenottoja. Syyskuu meni, ei kommentteja tai yhteydenottoja. Lokakuu meni, ei kommentteja tai yhteydenottoja.

Aloimme huolestua ja pommittaa yhdessä arkkitehtimme kanssa lupapisteen kommenttikenttää ja lupa-arkkitehdin puhelinnumeroa soittoaikoina. Jätimme soittopyyntöjä lupasihteerin kautta ja sähköpostia lupa-arkkitehdille. Yhteyttä lupa-arkkitehtiin ei kuitenkaan saatu.

Asiakaspalvelu on taitolaji. Kaikki luonnollisesti lähtee siitä, että osapuolet ymmärtävät toisiaan, kommunikointi toimii ja ongelmat voidaan selvittää. Helsingin rakennusviraston tapauksessa asiakaspalvelu oli olematonta.

Lokakuussa mitta tuli täyteen ja olimme yhteydessä lupa-arkkitehtimme esimieheen, kuvasimme tilanteemme. Saimmekin pian vastauksen: he käyvät rakennusvalvonnassa läpi tilannetta ja pyrkivät selvittämään ratkaisun. Tässäkin meni lopulta pari viikkoa ja muutamaan kertaan piti muistutella olemassaolostamme, mutta lopulta he kertoivat syyksi luparuuhkan ja arvioivat meidän luvan valmistumisessa menevän vielä puoli vuotta. Voin kertoa pettymyksen ja raivon olleen valtaisaa.

Raivoissani selvitimme lupa-arkkitehtimme työkuorman ja totesimme hänen kykenevän käsittelemään n. 50 rakennuslupaa vuodessa. Kaikki lupa-asiakirjat ja päätökset ovat julkisia, joten tällainen selvitys on mahdollista tehdä.

Se tarkoittaa, että yhteen lupaan menee noin viikko työaikaa kyseiseltä henkilöltä. Kun ottaa huomioon, että alueemme on pääosin pientaloja (Helsingissä kaupunki on jaettu alueisiin, joita nimetyt lupa-arkkitehdit hoitavat), tuntuu työkuorma naurettavan pieneltä. Rakennuslupa on liitteineenkin korkeintaan 10-20 A4 sivua. Näiden lukemiseen, kommentoimiseen ja eteenpäin siirtämiseen ei voi mennä viikkoa. Laskin myös kuinka paljon Oulussa keskimääräinen lupa-arkkitehti käsittelee lupia vuodessa. Vertailun tulos oli pöyristyttävä Helsingille. Taustalla voi olla muita syitä mutta niitä ei ilmeisesti haluta avata asiakkaille.

Pahinta on, että asialle ei voi tehdä mitään. Markkinataloudessa ratkaisuna on vaihtaa toimittajaa, jos edellisen tuote tai palvelu ei tyydytä. Helsingin rakennuslupaa vaan ei voi hakea Jämijärveltä; ja se on harmi. Kaupunkilaisena ja asiakkaana kokemamme palvelu on ala-arvoista.

Mikäli rakennuslupa olisi ilmainen voisi vielä ymmärtää tällaisen tehottomuuden. Mutta kun siitä maksetaan useita tuhansia euroja, luulisi tällä saavan rahoillensa vastinetta.

Käsittelyssä oleva lupa tulee nopeasti

Lopulta lupamme otettiin käsittelyyn tammi-helmikuun vaihteessa. Muutama lisäselvitys vielä ja lopulta lupa kilahti lupapisteeseen viikolla 7. Se oli onnen ja epäuskon päivä.

Näin meidän prosessi siis meni; hakemus sisään kesäkuussa, täydennykset heinäkuussa ja valmis päätös ulos helmikuussa. Kevyet kahdeksan kuukautta lupa oli byrokratian hammasrattaiden armoilla. Lainvoimaiseksi lupa tuli juuri, maaliskuun alussa.

Kanssarakentajille tai siitä haaveileville suosittelen rautaisia hermoja ja asenoitumista arvaamattomaan aikatauluun. Olen kuullut vastaavaltamme rakennusluvasta, jonka saaminen Vantalla kesti 13päivää, eli poikkeuksia tähänkin suuntaan on.

Jos nyt pääsisin uudestaan prosessin alkuun pitäisi huolen siitä, että valmistelen luvan hyvin ja jätän hakemuksen, mutta eläisin omaa rauhallista elämää ja antaisin lupaprossin edetä omalla painollaan. Luvan saamiseen kun ei voi itse vaikuttaa – omaan asennoitumiseen ja tekemiseen voi. Tällä vähentäisi stressiä kun asennoituu että rakentaminen voi alkaa vasta kun lupa on saatu.

Nykyään Helsinki neuvookin sivuillaan varaamaan suunnittelu- ja lupavaiheeseen vuoden. Aika säälittävää toimintaa pääkaupungilta, mutta tilanne on tämä.

Unelmat on tehty toteutettaviksi, muistithan pakata matkalle rauhoittavia ja paljon kahvia.

H & J