Oonko mä itsestäänselvyys?

 

Miksi äitejä pidetään itsestäänselvyyksinä ? Pidetäänkö äitejä itsestäänselvyytenä ? Ketkä äitejä pitää itsestäänselvyytenä? 

Nää kysymykset ja asiat on pyörinyt mun päässä jo jonkun aikaan. Mietin sitä aina kun olemme koko perhe kotona, Jeeli huutaa ja kenenkään muun ei tarvitse laittaa hänelle ruokaa koska hänellä on myös äiti. Aina kun hänellä on täysi vaippa ja se täytyy vaihtaa niin kenenkään muun ei sitä tarvitse tehdä, koska hänellä on myös äiti. Mietin sitä myös silloin kun ruoka ei ole  valmiina ja kukaan muu ei sitä tee, koska asuuhan täällä talossa myös äiti. Sama pyykkien, siivoomisen, kaupassa käynnin ja kaiken muun kanssa. Mutta miksi näin on ? 

51268276_1298573583649407_6711525701587042304_o.jpg

 

Uusioperheessä tämä on vielä hankalampaa, varsinkin minun kohdallani. Ajattelen aina, että vanhin poika voi kiukutella minulle, koska hän pitää itsestäänselvyytenä sitä, että minä kyllä ruokin hänet ja pesen hänen vaatteensa, koska olenhan äiti talossa. Koska se on äitien homma, vai mitä ? Voisin kirjoittaa muuten hei uusioperheen elämästä ihan oman postauksen.

Useasti meillä mies on illat koneella ja minä hoidan pojan. Itsestäänselvyys. Mies voi mennä tietokoneelle, koska hän tietää, että täällä on joku joka hoitaa lapsen ja kodin. Tähän väliin kerron, että mieheni hoitaa kyllä lasta myöskin päivisin. Mutta millon on sit mun vuoro? Milloin mä voin olla se itsepäinen ja mennä makaamaan sänkyyn lukemaan kirjaa tai kirjoittamaan blogia ja ajatella, että kyllä tuo sen hoitaa. 

50830679_1298572813649484_2113411934433837056_n.jpg

 

Toisaalta on myös itsekkäitä äitejä joille olen välillä vähän kateellinen, jotka voivat ja haluavat mennä milloin haluaa minne haluaa. Ja heille ehkäpä se isä on silloin se itsestään selvyys. Ja ei en sano että ne äidit ovat jotenkin huonompia kuin muut äidit. Enkä myöskään tarkoita, että en pidä olla äiti sillä rakastan olla äiti. Ja se on ihanaa huomata myöskin miten joku pieni voi olla niin kiintynyt muhun, että pitää mua itsestäänselvyytenä ja tietää että mä hoivaan ja rakastan sitä. Se on ihana huomata. Mutta toivoisin myös, että en olisi kaikille muille itsestäänselvyys. Olen äiti, mutta toivoisin että muistatte minun olevan myös kihlattu ja ihan vaan nainen. Olen myöskin huomannut, että Jeelin syntymän jälkeen minun ystäväni ovat huventuneet. Koska olihan se itsestäänselvää, kun lapsi syntyy, niin naiseus ja ihmisyys minusta katoaa ja olen vain äiti. Äiditkin tarvitsevat omaa ihmisen ja naisen aikaa ja ystäviä, harmillista mutta totta on se, että se ei ole kaikille itsestäänselvyys.

kuvablogi.jpg

Olen ajatellut ja minun kohdallani luultavasti nämä itsestäänselvyydet johtuvat omasta päästäni. Ehkäpä olenkin vain itselleni itsestäänselvyys. Ehkpä kun tulin äidiksi rupesin pitämään näitä asioita itsestäänselvinä ja ajatukseni ovat vain siinä lapsesta. En ole enään itsekäs niinkun aijemmin, koska minulla on joku jonka takia minun pitää tehdä kaikkeni. 

Onko teitä muita jotka kamppailee näiden ajatusten kanssa ? 

-Mila

Kommentit (15)
  1. Vain sä itse päätät siitä, pidetäänkö sua itsestäänselvyytenä. Jos sä sallit sen, näin se tulee menemään. Surullista, jos sä olet ainut, kuka teillä hoitaa niin lapset, kuin kotityöt. Vaikka sä olet äiti, se ei tarkoita, etteikö muuta elämää voisi olla. Äidinkin kuuluu pitää itsestään huolta, silloin voi olla paras versio itsestään ja pystyy antamaan itsestään enemmän irti.

  2. Oon huomannu vähän samaa siinä mielessä, että vaikka Jyke tykkää ja mielellään hoitaa meidän Oliveria, niin mun täytyy monesti ensin kysyä tai sanoa, voisko se esim. vaihtaa vaipan, kuin että sen vaipan vaihtaminen tapahtuis oma-aloitteisesti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *