Mistä kaikki alkoi?
Mistä kaikki siis alkoi, tai mahdollisesti alkaa? Rehellisesti sanottuna olen koukussa sokeriin. Olen ollut jo pitkään ja tulen luultavasti vielä olemaankin. Ruoka on aina ollut lähellä sydäntäni ja erityisesti karkit, sipsit ja keksit ovat intohimoni. Nyt olen vihdoin tullut elämässäni siihen pisteeseen, että haluan pois tästä kierteestä. Pois herkkujen ja sokerin kutsuhuutojen ulottuvista. Aloitus on aina vaikeinta, tiedän sen. Olen yrittänyt monta kertaa ja lopulta päätynyt samaan tilanteeseen kuin nyt, takaisin syömään mahani täyteen ja jopa korvaamaan normaalia ravintoa. Jotta tämä teksti ei kuitenkaan menisi liian dramaattiseksi tai liioittelevaksi niin mainittakoon, että syön aivan normaalisti ja oikeaa ”kotiruokaa” enkä muutenkaan ole millään tavalla ongelmissa ruuan kanssa. Haluaisin vain omaksi ilokseni ja terveydekseni huomata, että minulla on kuin onkin itsekuria noudattaa normaalia, hyvää ja terveellistä ruokavaliota, jossa herkut sallittaisiin kerran viikossa. Palaisin siis ajassa taaksepäin takaisin lapsuuteen, missä noudatimme hyvää ja selkeää karkkipäivä-perinnettä.
Kaikkineen siis haluan löytää sisältäni sen itsekurin ja vähentää sokeria ruokavaliostani. Mitään muuta suurempaa tai ihmeellistä en siis halua tehdä (ainakaan vielä). Toivon vain että sen tasapainon. Tasapaino, joka tuntuu löytyvän jokaiselta ihmiseltä, paitsi minulta.Vertaan itseäni tahtomattani somessa pyöriviin fittness-ihmeisiin ja olen kateellinen heille. Ihailen heidän sinnikyyttään ja tahdonvoimaansa. En kuitenkaan halua samaa mitä heillä on, haluan vain sen tahdonvoiman ja sen lupaan löytää.
Tämä teksti on varsinainen ajatusoksennus, kuten blogin esittelyssäkin mainitaan. Aitoja, rehellisiä ja jopa naurettavia tekstejä tulen siis kirjoittamaan kamppailusta itseni kanssa. Tänään on hyvä päivä aloittaa uusi elämä. Tai ehkä kuitenkin huomenna, jos rehellisiä ollaan. Olen jotenkin juuttunut ajatukseen, että uusi alku tapahtuu aina ensimmäinen päivä. Kuten huomenna, ensimmäinen päivä ensi viikkoa. Uusi alku, uusi viikko.
Lopetan tämän sekavan ajatusvirran nyt ja päätän sekä lupaan, että huomenna alkaa uusi päivä uusin tavoin. Pyrin pysymään herkuista erossa huomisen kokonaan. Ajatus voi kuulostaa naurettavan helpolta, mutta tapojaan on vaikea muuttaa kun on juuttunut niiden vangiksi. Aloitan siis helpolla ja tavoittelen tavoitettani päivä kerrallaan, pienin askelin.