Edellisessä postauksessa mainitsinkin, miten olen päässyt pikkuisen urheilun makuun. Syksyllä ennen joulua otin melkeimpä hetken mielijohteesta salikortin, ilman että edes tiesin ollenkaan, millainen sali oli kyseessä. Päätin tapojeni vastaisesti vain ottaa kortin ja pakottaa itseni sinne. Yleensä olen hirvittävä arkajalka menemään minnekään yksin ilman tuttua kaveria tai ystävää. Nyt jälkikäteen voisin sanoa, että onneksi lähdin! En edelleenkään ole päässyt minnekään euforian tasolle salilla käymisestä, mutta olen sentään löytänyt salin, mikä ei ahdista minua! Vieläpä tykkään salistani ja lähden sinne mielelläni. Vaikkakin edelleen lähteminen on välillä suuri henkinen ponnistus, eli viitsinkö lähteä vai en.. 

Salilla käynnin lisäksi tein uudenvuodenlupauksen itselleni ja taisin siitä muutaman kerran toitottaa lähipiirillenikin. Mutta joo tiedän.. Uudenvuodenlupaukset ovat yleensä epäilyttäviä ja jäävät toteuttamatta. Kokemuksesta voin sen sanoa. Olen kuitenkin yllättänyt itseni positiivisesti! Tein tarpeeksi realistisen lupauksen ja noudattanut sitä omien tuntojeni mukaan. Lupasin siis urheilla 3 kertaa viikossa. Vain kolme. Ihan mitä vain. 

Annoin itselleni aluksi kolme hyvää vaihtoehtoa, juoksu,sali tai Kayla-treeni. Oletteko kuuleet Kayla Itsines -treenistä? Suosittelen googlettamaan. Ostin tuon treeniohjelman viime keväänä kun aloittelin tätä blogiakin ja se on todella tehokas treeni. Välillä ehkä liian tehokaskin. Pääsin treeniviikoissa jo hyvälle mallille, kunnes tein virheen ja luovutin viikoksi. Sen jälkeen kynnys aloittaa uudelleen on vain kasvanut kasvamistaan. Haluan aloittaa sen vielä kuitenkin uudelleen. Vielä joku päivä, kun juoksu ja salitreeni ei enää kiinnosta. 

Nyt kohti energistä viikonloppua! Sokerikoukkuun palataan taas seuraavassa postauksessa!