Kateellisuus

Tiedättekö sen ihmisen, joka toisen onnen edessä ei kykene onnittelemaan toista täydestä sydämmestään? Esimerkiksi tuttava, joka kihlausuutisen kuullessaan, kertoo kuinka moni avioliitto päättyy eroon? Tai monissakin blogeissa esillä ollut, pienten lasten äitien kommentit ”odotavaan, kyllä se siitä vielä huonoksi muuttuu” -tyylillä. Miksi? Miksi me emme voi vain iloita siinä hetkessä vaan täytyy varoittaa tulevasta tai muuten vain ei osata onnitella toista täydestä sydämmestä?

Niimpä niin. Kuinka moni pystyisi olemaan iloinen muiden puolesta 100 prosenttisesti? Tai edes 90%? 

Valitettavasti joudun myöntämään tappioni tässä vaiheessa. En pysty läheskään aina iloitsemaan, kun toinen ihminen menestyy. Tottakai mitä läheisempi, sitä aidommin pystyy iloitsemaan, mutta mitä tuntemattomampi, sitä vaikemmaksi asiat muuttuu. Päädyin siis pohtimaan kateellisuutta ja omia ajatuksiani. Varsinkin fitnessblogit saavat ajatukseni lievästi katkeran ja kateellisen puolelle. Mutta miksi?

 

 

kateellisuus.png

Kuva: https://c2.staticflickr.com/4/3767/18657612370_8027498dd4_b.jpg

 

Olenko todella niin kateellinen, kun välillä kuvittelen olevani? Ihminen, joka on tehnyt töitä saavuttaakseen unelmansa on varmasti tehnyt paljon töitä unelmansa eteen. Miksi siis kadehdin toista, joka on vuodattanut tuskan hikeä tavoitteisiin pyrkimisessä? Miksi minä, joka en ehkä ole tehnyt niin paljoa työtä, voisin olla kateellinen toiselle? Onko minulla siihen oikeutta

En kuitenkaan haluaisi olla kateellinen. Kuten mainitsin aiemmassa Ruoka -postauksessani, olen kateellinen. Olen todella kateellinen ja haluan irti siitä! Kateellisuus kalvaa vain itseään, eikä se ole kellekään hyväksi. Olen kokoajan kiinnostuneempi omista ajatuksistani ja oman ajattelun muokkaamisesta. Haluaisin oppia muokkaamaan ajatteluani positiivisemmaksi ja iloisemmaksi, sekä vähemmän kateelliseksi. Olen siis pyrkinyt tekemään näitä ajatusharjoituksia, mutta se vaatii aikaa. Ajattelin, että tällainen kateellisuuden myöntäminen olisi askel eteenpäin? Ehkäpä. 

Tällasia ajatuksia tänään. Oma mieli on ihmeellinen ja monimutkainen, mutta onneksi muokattavissa.

Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Kommentteja?

Hauskaa loppuviikkoa!

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

Kuulumisia

Nonii, joskohan sitä pitkästä aikaa taas päivittelisi kuulumisia ja tuntemuksia, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. 

koala.png

Olotilani tällä hetkellä… (kuva täältä: https://pxhere.com/en/photo/497279

 

Mutta siis, kaikki pyyhkii kohtalaisen hyvin, pientä syysväsymystä lukuunottamatta. Viime keväänä (?) taisin mainita miten hyvin urheilu ja terveellinen elämä sujui normaalissa arjessa. Nyt taitaa olla pienen itsetutkiskelun paikka jälleen. Kesällä sain jollain tapaa pidettyä terveellisemmistä ja paremmista tavoistani kiinni, mutta mitä pidemmälle kesää ja varsinkin syksyä tultiin, niin ote alkoi lipsumaan.

Koulu, työt ja muu vapaa-aika on taas ollut todella vaikea aikatauluttaa kesän jälkeen ja vaikka nyt jo joulu kolkuttelee ovella, niin aikatauluttaminen ei ole muuttunut yhtään helpommaksi. Eli jälleen ollaan tässä kuuluisassa käännekohdassa. Pitäisi jostain löytää motivaatiota vaikuttaa omaan elämään, eikä vain kulkea mukana. Itseasiassa olen nyt käynyt jopa lääkärissä verikokeissa, tutkiakseni väsymyksen ja saamattomuuden syytä, mitään ei kuitenkaan ole vialla. Eli ruokailu ja liikunta olisi luultavasti tähänkin vastaus ja saisin rauhan ja tasapainon henkisestikkin. 

Eli tällaista täällä, elämä menee muuten hyvin, mutta urheilu ja viitseliäisyyttä vaativat valinnat ovat saaneet väistyä muun tieltä. Mutta pitää taas yrittää löytää jonkunlainen tasapaino elämään. Onneksi joulu tulee ja antaa pienen tauon arjesta, nimim. jouluvalot jo ikkunoissa. 

Onko muita syysväsymyksestä kärsiviä? Parhaimmat vinkit jakoon!

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli