Blogin nimi on koukussa sokeriin, joten mikä olisi parempi asetelma käsitellä sokerilakkoa. 

Satuin tänään lukemaan Yliopiston Apteekin Uniikki -mainoslehteä (nro 1/2017), jossa oli mielenkiintoinen artikkeli sokerilakosta. Artikkeli on kirjoitettu suoraan meille herkuttelijoille, jotka emme kykene täydelliseen herkku-/sokerilakkoon. Artikkelissa on kolme kohtaa sokerilakosta; totaalikieltäytyminen, fysiologinen riippuvuus ja pienet tavoitteet. Ensimmäisenä näistä käsittelyssä on totaalikieltäytyminen. Olen huomannut ainakin omalla kohdallani, että tämä ei ole paras mahdollinen keino (eikä keino ollenkaan) aloittaa terveellistä elämää. Täydellisessä kieltäytymisessä jotkin muut ruuat tulevat korvaamaan herkkuhimoa ja näin mitään parannusta ei omalla kohdallani  ainakaan tapahdu. 

Toinen kohta artikkelissa oli se mielenkiintoisin. Olen usein miettinyt sokerin riippuvuusvaikutuksia. Onko se kuten alkoholisteilla ja huumeriippuvaisilla, vai onko se todella vain omasta itsekurista kiinni. Olen usein ajatellut, että sokeririippuvuus on osittain kuin huumeriippuvuus (josta ei itselläni ole kokemuksia, eli olen huono arvioimaan). Jopa (sokerin) totaalikieltäytyjä saa ravinnostaan sokeria (esim. hedelmäsokeri), joka ruokkii riippuvuutta päästämättä irti. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi alkoholiriippuvainen pääsisi kuiville, jos hän saisi joka päivä pienen pienen määrän alkoholia. Mutta nämä minun olettamukseni olivatkin täysin vääriä.Näin ainakin artikkelin faktapohja kertoo. ”Fysiologista riippuvuutta sokeriin ei ole olemassa, mutta riippuvuus voi olla samantapaista psykologista riippuvuutta kuin seksi- ja nettiriippuvuus.” Artikkelissa on myös mainittu, kuinka riippuvuus syntyy enemminkin tapoihin ja tiettyihin ruokiin kuin sokeriin itseensä, mm tunnesyöminen. ”Sokerihimossa keskeisintä on se, kuinka halujensa ja syömisensä kanssa tulee toimeen.” Näinpä. Vinkkinä annetaan: ”elämäntapamuutoksia tehdessä on järkevää miettiä ensin, mitä tavoittelee ja miten se parantaa omaa elämää. Sitten kannattaa miettiä, mitä voisi tehdä nyt heti. Ole lempeä, älä säti itseäsi koko ajan.” 

Viimeisimpänä artikkelissa on tekstin pätkä pienistä tavoitteista. On helpompaa aloittaa askel kerrallaan ja pienin paloin. Valitettavasti tämä on huono uutinen ”kaikki, tänne, heti nyt” -ihmisille, joihin itsekkin tasaisin väliajoin kuulun. Itsekuria ja kärsivällisyyttä on siis tarkoitus harjoitella ja kehitttää. Kaikkiaan lohduttavin lause taitaa olla artikkelin viimeinen lause; ”Totaalikieltoihin ei tarvitse koskaan päästä. Jokainen voi syödä makeaa silloin tällöin.” 

Tässä oli pienesti faktatietoa sokerilaskosta. Onko sokeririippuvuus vain omassa päässä vai fyysinen riippuvuus, mitä ajatuksia herättää?