Alkuhuumaa ja lopun alkua
Loistava rantaloma Kreikan saaristossa on nyt takana, ja arki Ateenassa voi alkaa. Tähän mennessä kaikki on mennyt niin kuin odotinkin eli sinne päin ja rennolla fiiliksellä. Omaan asuntooni en päässyt kuin vasta eilen ja täälläkään ei minulle vielä sänkyä ole. Mutta muutto on luultavasti edessä tällä viikolla, ehkä. Ja minne? Sitä ei tietenkään näin aikaisin tiedä. Mutta onneksi kaikki ovat mukavia ja saan asua muiden harjoittelijoiden kanssa, joten apua on helposti saatavilla.
Työpaikkanani täällä toimii kesäleiri, josta löytyy lapsille aktiviteetteja kiipelyseinästä polkuautoihin, ja työkaveritkin vaikuttavat mukavilta. Osa lapsista puhuu jonkin verran englantia, ja osan kanssa käytetään elekieltä ja niitä kreikan sanoja joita tähän mennessä olen oppinut. Hyödyllisiä ovat mm. alas, ei ja odota 😀 Uusi tavoitteeni onkin laajentaa kreikan sanavarastoa, sillä välillä tuntuu kuin olisin keskellä telenovelaa, josta ei ymmärrä sanaakaan ja kaikki tuntuvat vain huutavan asioita toisilleen. Tosiasiassa se on vain kreikkalainen tapa kommunikoida, ja saan varmasti selitellä vielä monta kertaa että ei, en ole pahalla päällä, vaan oikeasti joskus pidän hiljaisuudesta.
Ekan työpäivän tunnelmia
Työpäivät menevät nopeasti erilaisissa aktiviteeteissa, ja arki tuntuukin olevan aika hektistä. Työpäivät työmatkoineen ovat melko pitkiä ja illalla pitäisi vielä riittää energiaa uusien ihmisten tapaamiseen. Suurin osa harjoittelijoista on ollut Ateensassa jo pidemmän aikaa ja lähdössä pian kotiin, joten tunnelma täällä on myös mielenkiintoinen. Toivon vain, että kaikki eivät lähde heti kun tänne pääsin, muuten tulee vähän yksinäiset kuusi viikkoa 😀 Paikalliset Aiesecilaiset ovat täälläkuitenkin todella aktiivisia, joten he varmasti järjestävät paljon tekemistä myös tuleville viikoille.
Tässä taas viimeisen lomapäivän auringonlasku, aina yhtä kliseinen ja aina yhtä kaunis
Kreikan tilanne itsessään on myös kiinnostava. Luen suomalaisia uutisia, jotka tiettävästi eivät ole kovinkaan positiivisia, ja samalla seuraan tilannetta paikan päällä. Pankit ovat suljettuja, pankkiautomaatilla on aina jono, ja julkinen liikenne on tähän asti ollut ilmaista. Huomenna aamulla on myös julkisen sektorin lakko, joka on ilmeisesti hyvinkin yleistä täällä päin. Tilanteeseen saa mielenkiintoisen näkökulman kun kaikki on nenän edessä, ja varmasti Suomessa asenteeni lisälainoihin olisi erilainen. Täällä ihmiset ovat niin mukavia, että jo heidän vuokseen toivoisin ettei koko systeemi kaadu. Toistaiseksi näyttää siltä, että ajat ovat vaikeat, mutta toivoa paremmasta on jäljellä. Ehkä ensi viikolla tiedetään taas lisää, siihen asti mooro!